Valtuusto otti neljä vuotta sitten tavoitteeksi päivähoitoryhmien pienentämisen, mikä tänä vuonna konkreettisesti näkyy päivähoitoryhmissä: pienimpien ryhmiin ei enää oteta joka kuukausi uusia lapsia, kun joku hoitoryhmässä täyttää kolme vuotta. Ryhmät eivät pienene hetkessä, mutta edetään oikeaan suuntaan. Olin esittämässä tätä hoitokertoimen muutosta sosiaalilautakunnassa. Isoimman päivähoitoa hiertävän ongelman Helsinki voisi korjata vaikka heti. Päivähoidon budjetointi perustuu lasten määrään vuoden viimeisenä päivänä, mitä peilataan edellisen kesän väestöennusteeseen. Väestöennuste laahaa hieman jäljessä, mutta suurin vaje päivähoitopaikoissa ei johdu väestöennusteen virheistä. Perusongelma on, että hoidossa olevat lapset on sovitettava budjettiraamiin eikä toisinpäin. Kun valtuuston varaama raha ei riitä kokopäivähoitoon kaikille, totuutta venytetään täysin epärealistisilla kerhopaikkatavoitteilla. Tämän sumutuksen on loputtava. Kaupunginhallitusryhmät päättivät viime kevään raamineuvotteluissa, missä olin mukana ryhmän neuvottelijana, että vuoden alusta aloittavan varhaiskasvatusviraston budjetti tehdään uusimpien ja luotettavimpien lapsiennusteiden mukaan. Näin ei ole tapahtunut: Kaupunginjohtaja Pajunen julkisti reilu viikko sitten budjettiesityksensä, jonka luvuista selviää, että nyt hoidossa olevien lasten määrä on sama kuin ensi vuodelle budjetoitu (19 500). Tämän vuoden ennuste, joka budjettikirjassa esitetään, on jo nyt lähtökohtaisesti pielessä. Sen lisäksi kerhopaikat on budjetoitu väärin, mistä tulee toiset 500 "ylimääräistä" lasta. Jo nyt on nähtävissä, että päivähoito ylittää budjetin ensi vuonna vähintään 1000 lapselle eli 11 miljoonalla. Siihen babyboom ja päivähoidon kysynnän kasvu päälle, niin taas ihmetellään, miksi päivähoitopaikkoja on varattu liian vähän. Jos kuvitteellisista luvuista luovuttaisiin, olisi päivähoidon budjettia nostettava kerralla roimasti. Luvuista puuttuu noin 1000 lasta, mikä nykyhinnoilla tarkoittaa noin 11-12 miljoonaa euroa. Tähän korjausliikkeeseen ei ole ollut halua hyvinäkään talousvuosina. Lakisääteinen palvelu on joka tapauksessa tarjottava ja ylityksiin on totuttu. Tarkistamalla hoidossa olevien lasten määriä eri hoitomuodoissa kaksi tai neljä kertaa vuodessa ja vertaamalla sitä edellisten vuoden trendeihin oltaisiin jo hyvin lähellä totuutta. Tällöin päivähoitopaikkoja ja niiden vaatimia tiloja varattaisiin helsinkiläisille lapsille riittävästi eikä koko ajan paikattaisi hölmöläisten peittoa kalliilla hätäratkaisuilla. Lapsille ja heidän perheilleen kestämätön budjetointitapa näkyy epävarmuutena hoitopaikan saamisesta tai ryhmäkoosta, virallisesti kuvattuna ’jatkuvasti nousevina tehokkuuslukuina’. Päivähoidon tuottavuus on jo noussut viime vuosina ennätykselliselle tasolle. Päivähoidon henkilökunnalle ja suunnittelulle se tarkoittaa ainaista selittelyä asiassa, mikä ei ole heidän syynsä. Jo tammikuussa tiedetään, ettei tavoitteita saavuteta. Lastensuojelun perusta on lasten kasvurauha päiväkodeissa ja kouluissa. Arkijärjen lisäksi asiasta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tällä tavalla ei kehitetä kestävää ja laadukasta päivähoitoa tässä kaupungissa.

Huono päätös ei muutu paremmaksi edes pakottavalla taloustilanteella. Säästää voi hyvällä, huonolla ja surkealla tavalla. Hyviä säästöjä on nyt löydettävä. Oma säästölistani sosiaalitoimen miljardin euron talousarvioon, josta päätetään ensi viikolla, kuuluu näin: lisää liikkuvuutta henkilöstöön. Sosiaaliviraston 12 000 työntekijästä pitää löytyä työvoimavaranto, jolla elintärkeät palvelut lastensuojelussa, päivähoidossa ja vanhustenhuollossa turvataan.