Toukokuun ensimmäisenä maanantaina perheelle kerrottiin, että kaksivuotiaanne siirtyy torstaina isojen ryhmään. Kaksivuotias, joka oli jäämässä pian pitkälle kesätauolle ja aloittamassa syksyä uudessa ryhmässä pehmeän alun jälkeen.

Perhe soitti sosiaalilautakunnan jäsenelle, että onko tämä kaupungin linjan mukaista. Päätöstä perusteltiin säästöillä.

– Ei, vastasin. Vasta joulukuussa kaupunginhallitus linjasi, että kolme vuotta täyttävien lasten elämää pitäisi pikemminkin helpottaa eikä siirrellä heitä ryhmästä toiseen kesken vuoden. Ei ainakaan heittosäkkinä toukokuuksi kuusivuotiaiden villivarsojen joukkoon.

Säästöpaineet sen sijaan ovat todellisia. Sosiaalilautakunnan jäsenenä tiesin kyllä, että virastosta on lähtenyt ohje vähentää sijaisia ja kielto palkata uutta ihmistä eläkkeelle siirtyvän tilalle.

Kaksivuotiaan tapauksessa päätös peruttiin. Huono päätös ei muutu paremmaksi edes pakottavalla taloustilanteella. Säästää voi hyvällä, huonolla ja surkealla tavalla.

Hyviä säästöjä on nyt löydettävä. Kaupungin menot kasvavat nopeammin kuin tulot ja velkaantumisen taso on korkea. Investointeja lykkäämällä saadaan säästöön suuria seteleitä.

Kaupunginhallitus etsii tänään pieniä säästöjä seinistä. Palvelupisteiden vähentämistä, yhdistämistä ja tilojen yhteiskäyttöä on veivattu urakalla kohta vuosi. Valtuustoon palveluverkko on tulossa 2.6.

Kaupunginjohtajan päätösehdotus kaupunginhallitukselle kuuluu: väestöltään vähenevien palvelujen palveluverkkoa supistetaan. Ehdotuksen logiikka kiteytyy kirjastoja koskevassa muotoilussa: verkkoa pitää kehittää niin, ettei kirjastojen neliömäärä kasva. Onko Helsinki nyt saavuttanut kehityksen huipun, josta korkeammalle ei voi nousta?

Palveluiden lakkauttamista on puskettu eteenpäin tarmolla, josta on puuttunut historian taju. Tietyt nappulat tähän peliin tulevat annettuina. Helsingin koulut on rakennettu aikana, jolloin muurattiin leveitä käytäviä eikä pienryhmätyöskentelystä puhuttu vaan koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa.

Hautumalla ei asia ole parantunut:  yhä puhutaan palvelun kuorista, kun tulisi keskittyä sisältöön. Tilojen lisäämisen tai vähentämisen pitäisi olla lautakuntien perustyötä.

Helsinki tuottaa palvelunsa kalliimmalla kuin muut. Osa selittyy selkeästi paremmalla laadulla, osa kovemmilla vuokrilla ja palkoilla,  ja osa arvovaltaisen pääkaupungin byrokratialla ja jähmeällä organisaatiolla.

Oma säästölistani sosiaalitoimen miljardin euron talousarvioon, josta päätetään ensi viikolla, kuuluu näin: lisää liikkuvuutta henkilöstöön. Sosiaaliviraston 12 000 työntekijästä pitää löytyä työvoimavaranto, jolla elintärkeät  palvelut lastensuojelussa, päivähoidossa ja vanhustenhuollossa turvataan. Taantumassa kunnilla on suuri houkutus  keskittyä vain lakisääteisiin palveluihin, mikä ei ohjaa rahaa oikeisiin kohteisiin. 1990-luvun lamassa terveyskasvatuksesta karsittiin ja lasku maksettiin mm. nuorten  naisten lisääntyneinä abortteina. Ennaltaehkäisy ei ole kiva lisä, joka voidaan ottaa esiin hyvinä aikoina ja kääriä pakettiin lamassa, vaan juuri päinvastoin.

Kolumni julkaistiin alunperin Helsingin Vihreiden sivuilla