Terveydenhuoltomme on kansainvälisesti edullista, mutta köyhimmät ja sairaimmat maksavat itsensä kipeiksi hoidosta. Samaan aikaan palkansaajat nauttivat ilmaisesta työterveyshuollosta. Hyvä heille, mutta jakautuuko yhteinen rahapotti oikein ja tuottaako sijoitus parasta terveyshyötyä?
Helsinkiläisten terveyserot ovat kasvaneet ja yksi erityisryhmä ovat ilman työtä ja/tai koulutusta olevat nuoret. Osa nuorista ei ole minkään palvelun piirissä. Nuorten tarvitsemat palvelut pitäisi koota heidän ympärilleen eikä niin, että yksittäinen nuori joutuu palveluviidakossa etsimään yhtä asiaa sieltä, toista täältä. Nuoret eivät löydä tarvitsemaansa tukea, vaikka tukipalveluja olisi hajallaan tarjolla. Terveyspalveluja ja työvoimapalveluja pitäisi lähentää, koska työ toimii myös terveyttä korjaavana joidenkin nuorten kohdalla.
Tällä viikolla THL esitti sosiaali- ja terveysministeriölle, että suomalaisen terveydenhuollon rahoitus tulee muuttaa yksikanavaiseksi. Monikanavainen rahoitus osaltaan ylläpitää väestön alueellista ja väestöryhmien välistä eriarvoisuutta. Ensimmäisenä kavahtivat työterveyshuollon romutusta pelkäävät. Ei työterveyshuollon ennaltaehkäisyä pidä hukata. Mutta on myönnettävä, että nykyjärjestelmä takaa tyypillisessä työsuhteessa olevalle, keskiluokkaiselle suomalaiselle kolminkertaisten palvelujen saatavuuden.
Hieman historiantajua toivoisi - jopa puolueen oman historian nimissä. Kunnalliset liikelaitokset eivät ole syntyneet vasemmiston kynästä, vaan niitä ovat olleet usein luomassa myös kokoomuslaiset.Kunnallisen yksityistäminen ei ole itseisarvo. Joskus yksityinen tuottaa laadukkaampaa ja jopa halvempaa tulosta. Aina ei. Perusterveydenhuoltoa myllertävät lukuisat uudistukset, eikä nyt ole oikea aika yksityistää terveysasemaa. Myös kilpailuttaminen maksaa sekä euroja että inhimillistä hintaa esimerkiksi päivähoitopaikan tuottajan vaihtuessa parin vuoden välein.
Julkisella on opittavaa yritysmaailmasta. Julkisia palveluja on tuotettu ajatellen tarjontaa, ei kysyntää. En silti pidä sanasta asiakas. Se sopii flunssaiseen aikuiseen, joka haluaa lääkärin tsekkaavan keuhkot ja korvat. Dementoitunut vanhus, vaikeasti kehitysvammainen tai päivähoidossa oleva lapsi ei ole asiakas. Pitäisi puhua kansalaisesta tai kaupunkilaisesta. Terveydenhoitoa ja sosiaalipalveluita on muutettava huomioimaan kaupunkilaisten ja kansalaisten tarpeita.
Jos terveysasemalla ei ole lääkäreitä, on kaupunkilaisten hoito turvattava vaikka ostamalla palvelut firmalta. Helsingin Kokooomus näyttää ripustautuvan vanhaan ideaansa yhden terveysaseman ulkoistamisesta, jonka aika on ajanut armotta ohi. Punaisten ja sinisten silmälasien läpi voi olla vaikea nähdä, että ulkoistamiskokeiluissa on sekä onnistuttu että epäonnistuttu. Kysyin tutuilta lääkäreiltä, mitä lääkkeitä heillä on terveysasemien ongelmiin. Vastaukset olivat yksiselitteisiä: voimavaroja tulisi keskittää pysyvyyteen. Paras täsmälääke on mahdollisuus vaikuttaa työaikaan.
Välillä mietin, jäivätkö aivot Kätilöopistolle, yövalvomisiin vai liian kiireisen kalenterin välimaastoon. Työssäni näen äitiyden huomattavasti vaarallisemmat puolet. 500 000 naista kuolee vuosittain synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Äitiysterveys on maailman johtajien sopima vuosituhattavoite, jossa on edistytty aivan liian hitaasti. Jopa tyttöjen koulutukseen on helpompi löytää rahaa, poliittista tahtoa ja ennenkaikkea yhteisön tukea kuin verta ja lapsivettä valuville äideille. Äitiys on myös haisevaa ja pelottavan alkukantaista. On helpompi keskittyä yksinkertaisempiin asioihin.
Terveyskeskus muutti 2010 alussa ohjettaan omahoitotarvikkeiden jakelusta ja lopetti keskivaikeaa inkontinenssia sairastavien tippasuojien jakelun kokonaan. Valtuuston kyselytunnilla 5.5 kysyn asiasta vastaavalta apulaiskaupunginjohtajalta, millä muilla tavoilla kuin vaippojen määrää rajoittamalla Helsinki aikoo kannustaa ekologisuuteen? Miksi terveyskeskus vaikeuttaa aktiivisten työikäisten omatoimisuutta lopettamalla huomaamattomien tippasuojien jakelun ja ohjaa käyttämään epämukavia, suurikokoisia vaippoja?
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään Malmin sairaalan sulkemisen aiheuttamista viipeistä sairaankuljetuksiin. Pohjois- ja itähelsinkiläisten sairastuminen on syksystä alkaen entistä vaarallisempaa. Ongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Pohjois-Helsingin Vihreät ry järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden joulukuussa 2009. Tein asiasta talousarvioaloitteen helmikuussa.
