Tietoa Sanna Vesikansa

Kirjoittaja ei ole lisännyt lisätietoja.
Tähän mennessä Sanna Vesikansa on luonut 184 artikkelia.

Pienet oppilasryhmät säilytettävä Helsingin kouluissa

Lähdin perheen kanssa syyslomailemaan ja jätin vaalikampanjan pariksi päiväksi tauolle. Kaikki meidän perheessa ovat loman tarpeessa. Keskimmäinen meni tänä vuonna kolmannelle. Olemme taas muistaneet, mitä siirtymä kolmennelle tarkoittaa. Uusi opettaja, osin uudet luokkakaverit, uusia aineita, kielenopinnot alkavat. Nyt rullaa, mutta alku oli taas opettelemista meille kaikille. Viime lauantaina Pakilan ala-asteella vietettiin kodin ja koulun yhteistyöpäivää. Lapset juoksivat sukkulaviestiä ja keräsivät rahaa Plan-kummilapsille; aikuiset kävelivät ja yrittivät pysyä yhteislauluissa mukana. Yhtä leppoisaa kouluarkea ei esitelty HS:ssa sunnuntaina. Vakavasti sairaat lapset ja nuoret odottavat hoitoa kuukausia ja kouluun voi tulla aina – oli kunnossa tai ei. Artikkeli jäi pyörimään päähän.Työpaikan lounaspöydässä kysyttiin, mistä lasten aggressivisuus johtuu. Sen kun tietäisi. Muistan kuitenkin selvästi, että mennessäni vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan 1989 ajattelin, että lapset siellä olivat erilaisia kuin Suomessa. Olin aktiivi-partiolainen ja sudenpentujohtaja, joten tuntumaa oli. Yhdysvaltalaislapset olivat levottomia, suuttuivat herkästi ja keskittymiskyky oli erilainen kuin suomalaislapsilla. Nyt tuntuu, että levottomuus on lisääntynyt Suomessakin.

2012-10-19T22:59:50+03:0019.10.2012||

Saavutuksiani kaupunginvaltuutettuna

Tässä muutamia konkreettisia esimerkkejä saavutuksistani: Ehdotuksestani sosiaalilautakunta laittoi huippukalliin Apotti-hankkeen uuteen valmisteluun. Olen ollut mukana erilaisissa tietojärjestelmähankkeissa ja työssäni THL:ssä rakennamme Lesothoon ensimmäistä kattavaa potilastietojärjestelmää. Olin mukana ehdottamassa, että päiväkotien ns. hoitokerroin muuttui vihdoin tänä vuonna niin, ettei alle kolmivuotiaiden ryhmään voi enää ottaa uusia lapsia jonkun ylittäessä tuon ikärajan. Ryhmä pysyy pidempään pienenä eikä siellä ole niin suurta vaihtuvuutta. Pysyvyys on pienimmille olennaista. Ehdotuksestamme sosiaalilautakunnassa vanhusten palveluasumisen käyttövara nostettiin 200 eurosta 250 euroon. (Vähintään sen on siis jäätävä asukkaan käyttöön.) Ehdotuksestani valtuusto päätti (yhtä ääntä vaille yksimielisesti) selvittää Kruunuvuorenrannassa pientalotonttien (townhouse) ryhmärakentamista. Ryhmärakentamisesta minulla on omaa kokemusta Viikistä, josta voitimme aikoinaan ekologisen rakentamisen kilpailussa rivitalotontin. Opiskelukaupungissani Berliinissä ryhmärakentamisella on hillitty grynderien hinnankorotuksia.

Helsinki laskee päivähoitopaikat väärin

Valtuusto otti neljä vuotta sitten tavoitteeksi päivähoitoryhmien pienentämisen, mikä tänä vuonna konkreettisesti näkyy päivähoitoryhmissä: pienimpien ryhmiin ei enää oteta joka kuukausi uusia lapsia, kun joku hoitoryhmässä täyttää kolme vuotta. Ryhmät eivät pienene hetkessä, mutta edetään oikeaan suuntaan. Olin esittämässä tätä hoitokertoimen muutosta sosiaalilautakunnassa. Isoimman päivähoitoa hiertävän ongelman Helsinki voisi korjata vaikka heti. Päivähoidon budjetointi perustuu lasten määrään vuoden viimeisenä päivänä, mitä peilataan edellisen kesän väestöennusteeseen. Väestöennuste laahaa hieman jäljessä, mutta suurin vaje päivähoitopaikoissa ei johdu väestöennusteen virheistä. Perusongelma on, että hoidossa olevat lapset on sovitettava budjettiraamiin eikä toisinpäin. Kun valtuuston varaama raha ei riitä kokopäivähoitoon kaikille, totuutta venytetään täysin epärealistisilla kerhopaikkatavoitteilla. Tämän sumutuksen on loputtava. Kaupunginhallitusryhmät päättivät viime kevään raamineuvotteluissa, missä olin mukana ryhmän neuvottelijana, että vuoden alusta aloittavan varhaiskasvatusviraston budjetti tehdään uusimpien ja luotettavimpien lapsiennusteiden mukaan. Näin ei ole tapahtunut: Kaupunginjohtaja Pajunen julkisti reilu viikko sitten budjettiesityksensä, jonka luvuista selviää, että nyt hoidossa olevien lasten määrä on sama kuin ensi vuodelle budjetoitu (19 500). Tämän vuoden ennuste, joka budjettikirjassa esitetään, on jo nyt lähtökohtaisesti pielessä. Sen lisäksi kerhopaikat on budjetoitu väärin, mistä tulee toiset 500 "ylimääräistä" lasta. Jo nyt on nähtävissä, että päivähoito ylittää budjetin ensi vuonna vähintään 1000 lapselle eli 11 miljoonalla. Siihen babyboom ja päivähoidon kysynnän kasvu päälle, niin taas ihmetellään, miksi päivähoitopaikkoja on varattu liian vähän. Jos kuvitteellisista luvuista luovuttaisiin, olisi päivähoidon budjettia nostettava kerralla roimasti. Luvuista puuttuu noin 1000 lasta, mikä nykyhinnoilla tarkoittaa noin 11-12 miljoonaa euroa. Tähän korjausliikkeeseen ei ole ollut halua hyvinäkään talousvuosina. Lakisääteinen palvelu on joka tapauksessa tarjottava ja ylityksiin on totuttu. Tarkistamalla hoidossa olevien lasten määriä eri hoitomuodoissa kaksi tai neljä kertaa vuodessa ja vertaamalla sitä edellisten vuoden trendeihin oltaisiin jo hyvin lähellä totuutta. Tällöin päivähoitopaikkoja ja niiden vaatimia tiloja varattaisiin helsinkiläisille lapsille riittävästi eikä koko ajan paikattaisi hölmöläisten peittoa kalliilla hätäratkaisuilla. Lapsille ja heidän perheilleen kestämätön budjetointitapa näkyy epävarmuutena hoitopaikan saamisesta tai ryhmäkoosta, virallisesti kuvattuna ’jatkuvasti nousevina tehokkuuslukuina’. Päivähoidon tuottavuus on jo noussut viime vuosina ennätykselliselle tasolle. Päivähoidon henkilökunnalle ja suunnittelulle se tarkoittaa ainaista selittelyä asiassa, mikä ei ole heidän syynsä. Jo tammikuussa tiedetään, ettei tavoitteita saavuteta. Lastensuojelun perusta on lasten kasvurauha päiväkodeissa ja kouluissa. Arkijärjen lisäksi asiasta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tällä tavalla ei kehitetä kestävää ja laadukasta päivähoitoa tässä kaupungissa.

2012-10-16T08:56:26+03:0014.10.2012|, , |

Ryhmärakentamista Kruunuvuorenrantaan

Esitykseni Kruunuvuorenrannan townhouse-tonttien osoittamisesta ryhmärakentamiseen meni tänään kaupunginvaltuustossa yhtä ääntä vaille yksimielisesti läpi. Aika poikkeuksellista, hienoa! Tarkalleen ottaen esitys meni näin: Hyväksyessään Kruunuvuorenrannan kaavan kaupunginvaltuusto edellyttää, että townhouse-tonttien soveltuvuus ryhmärakentamiseen selvitetään. Ryhmärakentaminen voi olla omistamista, vuokra-asumista, asumisoikeutta tai sen voi omistaa osuuskunta. Olennainen ero on, että se rakennetaan omaan käyttöön, omaksi asunnoksi. Varsinaisina rakennuttajina voivat olla tulevat asukkaat tai rakennuttajakonsultti, joita on pääkaupunkiseudulla useita. Helsingissä asuminen on liian kallista, liian monotonista ja liian isojen gryndereiden kynästä. Esimerkiksi Berliinissä ryhmärakentamista on vähitellen muodostunut varteenotatteva kilpailija tavanomaiselle asuntotuotannolle. Siten se on nostanut laatutasoa, estänyt rakennuskustannusten nousua ja lisännyt asumisen monimuotoisuutta. Hampurissa ryhmärakentamista on tuettu voimakkaasti mm. tarjoamalla neuvontaa. Aika monessa Keski-Euroopan kaupungissa ryhmärakentamiseen on satsattu huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Kyllä meilläkin tehdään, mutta jotenkin niin vähän ja hitaasti. Helsinkiin on etsitty uusia kaupunkipientalotyyppejä mm. townhouse-kilpailulla. Onnistuessaan kaupunkipientalot monipuolistaisivat asuntokantaa. Kaikista kaupunkipientaloista en ole ollut valmiina yhtä innostunut. Esimerkiksi tällä hetkellä Kalasatamassa myynnissä olevien kaupunkihuviloiden hinta alkaa kahdeksikolla ja hipoo miljoonaa.

2012-10-10T22:43:39+03:0010.10.2012|, |

Lastensuojelun rautaiset nuoret kehittäjät

Olin mukana järjestämässä Helsingin Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän keskusteluiltaa "Mitä jokaisen päättäjän tulisi tietää lastensuojelusta". Illan tärkeimmät puheenvuorot tulivat nuorilta kehittäjiltä, lastensuojelun kokemusasiantuntijoilta, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta. Nämä aktiiviset nuoret ovat olleet jo tapaamassa peruspalveluministeriä, Valviraa ja puhuneet Finlandiatalossa 800 lastensuojelun ammattilaiselle, miten työtä tehtäisiin paremmin. Aivan rautaista porukkaa! Nuorilla oli lista hyviä ja konkreettisia ehdotuksia esimerkiksi * Sosiaalityöntekijät käymään kouluilla ja kertomaan työstä, ettei se olisi iso peikko. * Läheisneuvonpito rutiiniksi. * Apua ongelmiin ajoissa: kouluihin, neuvolaan jne. * Lisää valvontaa lastensuojelun sijoituksiin, etenkin perhesijoituksiin. * Lisää vastuuta lastensuojelussa heille, jotka ovat lasten ja nuorten kanssa joka päivä eikä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä sosiaalityöntekijä. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen Soccan vetämä Nuoret kehittäjät on parivuotinen hanke, jota kuunnellessa mietin, miksi vasta nyt tämä keksittiin. Nuorten puutteeksi huomaamaa infoa lastensuojelulapsille lasten oikeuksista ollaan jo tekemässä. Tätä mallia pitää levittää ja saada myös konkreettisia parannuksia, ettei todellisten asiantuntijoiden rooli jää vain kommentaattoriksi. Lastensuojelun stigman poistamiseen voi jokainen meistä osallistua. Milloin lastensuojelun neuvolasta tulee yhtä normaali asia kuin terveysneuvolaan meno? Milloin mielen ja henkisen olon vointi on yhtä tärkeää kuin lapsen kasvamat sentit tai nuoren koulusta saamat koenumerot?

2012-10-09T22:12:56+03:0009.10.2012|, |

Apotti palautettiin yksimielisesti

Sosiaalilautakunta päätti tänään yksimielisesti palauttaa hankinnan uudelleen valmisteluun. Tänään oli hyvä päivä. Olen vääntänyt neljä vuotta sosiaaliviraston omien asiakastietojärjestelmien kehittämisestä (niiden hinnasta ja riippuvuudesta yhteen toimittajaan, jonka kanssa on tehty todella pitkä puitesopimus). Välillä on tuntunut, että puhun lautakunnassa itseni kanssa ja lyön ihan väkisin päätäni seinään. Olin todella yllättynyt, kun lautakunta lähti yksimielisesti mukaan esitykseeni. Myöskään kaupunginhallitus ei aio alistaa päätöstä päätettäväksi. Nyt siis tehdään selvitykset rauhassa ja asia palautuu toivottavasti tämän syksyn aikana lautakuntaan. Keskeisin riski Apotissa on järjestelmän ostaminen yhtenä könttänä. Olin muutama viikko sitten työmatkalla Lesothossa johtamassani terveydenhuollon kehitysprojektissa, jossa maahan rakennetaan valtakunnallinen potilastietojärjestelmä. Mainitessani Helsingin selvittävän kokonaispalvelun ostamista ensimmäinen kommentti projektimme potilastietojärjestelmien asiantuntijalta oli: "Helsinki has then money, it's gonna cost you millions and millions". Yep.

2012-10-03T09:09:24+03:0002.10.2012||

Naiskato kuntavaaleissa?

Luin tänään tarkasti HS:n haastattelua, jossa kempeleläinen valtuutettu ja kolmen lapsen äiti, 39, kertoi, miksei asetu ehdolle vaaleissa. Juttu osui lähelle: lapset täsmälleen saman ikäisiä kuin minulla (11, 9, 5) ja oma ikäkin osui aika yksiin. Ikäisiäni perheellisiä naisia on ollut vaikea saada näissä vaaleissa ehdolle enkä yhtään ihmettele. Itsekin mietin pitkään, miksi käyttäisin arvokkaat vapaa-ajan tunnit istuen kokouksissa tai lukien kotona esityslistoja. Välillä tuntuu, ettei pysty hoitamaan mitään loistavasti: ei töitä, ei perhettä, ystäviä saati kuntapolitiikkaa. Kuten nytkin, kun vetäydyin alakerran makuuhuoneeseen kirjoittamaan tätä hieman ärtyneenä yläkerran hulabalooseen sohvatilasta ja nahisteluun pikkukakkosen tai karvisen paremmuudesta. Minulta kaupunginvaltuutetun työ vie keskimäärin 10-20 tuntia viikossa. Se on paljon kokopäiväisen työn ja perheen lisäksi. Kesällä marjapuskissa mietin, että elämässä voisi tehdä paljon muutakin kuin istua päivät töissä ja illat kokoussaleissa. Nelikymppisen pää huutaa välillä lisää liikuntaa, yhteisiä hetkiä perheen kanssa, pilatesta ja hiljentymistä. Päätin kuitenkin - pitkän miettimisen jälkeen- asettua ehdolle. Yhden kauden jälkeen olen oppinut Helsingin päätöksenteosta paljon, samoin politiikan teosta. Juuri nyt tuntuisi hölmöltä jättäytyä vapaaehtoisesti pois: uskon saavani paljon enemmän aikaan nyt kuin neljä vuotta sitten. Pari ensimmäistä vuotta meni asioita opetellessa. Tiedän jopa, kenelle virkamiehelle kannattaa soittaa ja kenelle ei.

2012-09-30T19:22:00+03:0030.09.2012|, , , |

Sisaruuden pitää olla kouluvalinnoissa ykköskriteeri

Tein eilen valtuustoaloitteen oppilaaksioton valintakriteerien muuttamisesta silloin, kun lapsi hakeutuu muuhun kuin lähikouluun. Kyseessä voi olla tilanne, jossa perhe on muuttanut yli koulurajan. Oikeus hakeutua muuhun kuin lähikouluun on lapsen kannalta tärkeä oikeus. Koulupaikan saa vain, jos vapaita paikkoja jää yli. Opetuslautakunta muutti toissijaisen oppilaaksioton kriteerejä ja ensimmäiseksi kriteeriksi päätettiin jatkuvuus esi- ja alkuopetuksessa. Aiemmin ykkösenä ollut sisaruus painui kriteereissä vasta toiseksi. Päätös on johtanut moniin perheiden ja lasten kannalta vaikeisiin tilanteisiin, kun jo koulussa olleet sisarukset ja koulutulokkaat joutuvat eri kouluihin. Esiopetuksen jatkuvuuden korostaminen voi myös johtaa ”esikoulushoppailuun” eli lapsia siirrellään toiseen päiväkotiin koulupaikan varmistamiseksi. Tottakai hakeutuminen muuhun kuin lähikouluun voi olla myös koulushoppailua, mitä en halua lisätä. Vanhempien kannalta – etenkin jos kyseessä on yksinhuoltaja- tai monilapsinen perhe – voidaan joutua arjessa äärimmäisen , jos lapset ovat eri koulussa: lomapäiviä saatetaan tehdä sisään, koulun juhlapäivinä ja vanhempainiltoina on oltava kahdessa koulussa jne. Kannatan lähikoulun vahvistamista, mutta toissijaisen oppilaaksioton muutetut kriteerit vaikeuttavat äärimmäisellä tavalla pienen ryhmän elämää. Ne eivät välttämättä edes vahvista lähikouluja, jos vanhemmat vaihtavat lapsensa toiseen esikouluun. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta eikä ainakaan lasten etu. Esitän, että lautakunta muuttaa oppilaaksioton kriteerejä niin, että ensimmäisenä valintakriteerinä on sisaruus.

2012-10-22T13:37:14+03:0027.09.2012||

Sörnäisistä Ruskeasuolle

Työpaikkani muutti pari viikkoa sitten Sörnäisten Lintulahdesta kivihiilikasan kainalosta Ruskeasuolle. Olen viikon verran kulkenut kotoa Pirkkolasta uuteen suuntaan Mannerheimintien päähän julkisilla, kun työmatkalta saatu flunssa esti pyöräilemisen. Pyörämatka Keskuspuiston läpi ratsastushalleille onkin aivan unelma ja tänä vuonna yritän, jos intoa riittäsi pyöräillä talvellakin. Yleensä olen mamoillut bussikyytiin viimeistään lokakuun sateissa. Arkeen urautunut kaupunkilainen näkee uusia asioita, kun on pakotettu uusiin reitteihin. Aiemmin en katsonut aikatauluja, kun Maunulan pysäkiltä pääsi ainakin viidellä eri linjalla Sörnäisiin. Mannerheimintielle mennessä linja 63 Paloheinästä jurnuttaa niin hitaasti Maunulan läpi, että päädyn optimoimaan toista kautta. Jokerilla tai muilla poikittaislinjoilla (51, 52) pääsee Hämeenlinnanväylälle ja vaihdan siitä ekaan Helsingin, Espoon tai Vantaan bussiin. Aamuruuhkissa olen ihmetellyt, miten Jokeri on tupaten täynnä, hyvä kun mahtuu entisen Pirjon krouvin kohdalta sisään. Kun hyppään Hämeenlinnanväylältä seutuliikenteen linjoihin, ne ovat poikkeuksetta puolityhjiä pahimpaan ruuhka-aikaan. Mikä on oikein vikana?

2012-09-25T09:21:19+03:0025.09.2012||

Sote-viraston yksikköpäätös: takapakkia vanhustenhuoltoon

Olin perjantaina kaupunginhallituksen sosiaali- ja terveysjaostossa päättämässä vuoden alusta aloittavan jättiviraston organisaatiorakenteesta: osastoista, yksiköistä, päälliköiden palkoista. Suuria poliittisia voittoja ei tullut. Me vihreät ehdotimme vanhustenpalvelujen rakentamista alueellisesti nykyisten monipuolisten vanhustenkeskusten (mm. Riistavuori, Kontula, Roihuvuori) ympärille. Jaoston enemmistö olisi itse asiassa halunnut muutoksia pohjaesitykseen, jossa selkeästi otetaan takapakkia nykyiseen ja erotetaan entiset pitkäaikaissairaalat monipuolisista vanhustenkeskuksista. On surkeaa toimintaa meiltä poliitikoilta, että lähinnä vain demarien kannattama kaikista huonoin vaihtoehto voitti. Virastojen yhdistämisellä piti päästä parempaan integraatioon, mutta ollaankin menossa toiseen suuntaan.

2012-09-23T11:15:36+03:0023.09.2012||
Go to Top