Vietin viikonlopun Helsingin 2013 budjettiraamineuvotteluissa vihreän ryhmän neuvottelijana. Kuopus ei ollut tyytyväinen äidin poissaoloon ja kieltämättä keväisten iltojen urhaaminen kaupungintalon kokoushuoneelle otti päähän. Mitä menin taas lupaamaan. Lopputulokseen olen tyytyväinen: raamisopimukseen saatiin tällä kertaa monta isoa, rakenteellista uudistusta. Päivähoidon budjetointitapa uudistetaan niin, että paremmin huomioidaan päivähoidon toteutuneet lapsimäärät. Tämä on iso muutos, jos se toteutuu niinkuin poliittiset ryhmät eilen sopivat. Joka vuosi päivähoidosta on "puuttunut" 500-1000 lasta. Jos vuoden viimeisen päivän sijaan tarkasteltaisiin päivähoidossa olevien lasten määrää pari kertaa vuodessa, peilattaisiin sitä uusimpaan väestökasvun ennusteeseen, päästäisiin jo huomattavasti lähemmäksi oikeaa lukua. Terveyskeskusmaksun poistaminen eteni lähes poliittisella yksimielisyydellä - vain kokoomus vikisi. Terveyskeskus valmistelee syksyn aikana päätöksen, jonka jälkeen terveyskeskusmaksuista luovutaan 2013 alusta. Eläkeläiset ja työttömät pääsevät nauttimaan samasta maksuttomuudesta kuin työterveyshuollon piirissä olevat jo nyt hyötyvät.

Olin eilen mukana Helsingin Vihreiden Naisten uusien illassa. Uusien iltoja on järjestetty tiuhaan, sillä jäseniä on tullut viime eduskuntavaalien ja Haaviston kampanjan aikana tulvimalla. Jäsenmäärä paikallisyhdistyksissä on tuplaantunut. Ilta oli naurua, kysymyksiä, vihreän politiikan kehuja ja kyseenalaistamista. Kerroin kaupunginvaltuuston ja lautakunnan työstä. Jälkikäteen mietin, tuliko annettua liian inhorealistinen kuva virkamiesten vallasta, jättimäisistä paperipinoista ja pitkistä kokouksista. En pysty puhumaan kunnallisdemokratiasta suurena projektina, kun sitä ovat tekemässä tavalliset, työssäkäyvät helsinkiläiset, joilla on perheet ja muu elämä. Vain harva meistä on politiikan ammattilainen tai elämäntilanteessa, missä voi käyttää määrättömästi aikaa politiikkaan. Ja niin asian pitää olla. Kuntien päätöksenteossa on oltava mukana riittävän monenlaisia ihmisiä. Monenlaisia naisia oli mukana eilenkin. Oulusta, Kuopiosta, Porvoosta muuttaneita. Yrittäjä, sosiaalityöntekijä, opetusalan ja markkinoinnin parissa työskenteleviä. Nauroimme tyypilliselle stereotypialle tiukasta vihreästä feminististä, joka jäystää toisessa poskessaan ituja ja miesvihaa toisessa.

Valtuusto aloitti tänään ensi vuoden talousarvion valmistelun. Viimeistä kertaa tämä valtuusto kertasi toiveitaan, miten Helsingin taloutta pitäisi johtaa.

Organisaatiomuutokset ovat ajan ilmiö, joita harrastamalla kuvittelemme hallitsemme maailmaa paremmin. Aivan liian paljon energiaa valuu organisaatiomuodon hiomiseen. Tätä intoa arvioidaan tulevaisuudessa huvittavana laatikkoleikkien sumeana aikana, jolloin tärkein unohtui: mikrotaso, palveluiden käyttäjä ja työntekijä. Sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisessä on kyse myös hieman muusta. Etenkin ikääntyneiden sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden ongelmat ovat todellisia ja monet niistä johtuvat virastorajoista, jolloin kustannuksia on houkuttelevaa siirtää toisen maksettavaksi. Kaikki ongelmat eivät tällä jättifuusiolla ratkea eikä siihen pidä tuudittautua. Pitkällisen pohdinnan jälkeen kannatan päivähoidon omaa virastoa sosiaali- ja terveystoimeen. Päivähoito toimii tällä hetkellä jo varsin dynaamisesti. Omana virastona sen on säilytettävä matala organisaatio ja jatkettava hyvää perheitä kokonaisvaltaisesti palvelevaa otettaan. Kaikki helsinkiläiset lapsiperheet ovat tulevan varhaiskasvastusviraston asiakkaita ja toivottavasti itsenäisyyden lisääminen ei tarkoita lisää byrokratiaa ja hierarkiaa vaan enemmän liikkumavaraa itsenäisenä virastona, joka järjestää laadukasta hoitoa ja varhaiskasvatusta helsinkiläisille lapsille.

Eiköhän nyt marraskuussa ole aika korkata blogin syksy. Kieltämättä aika kauan tähän meni. Kesällä tein kaikkea muuta kuin politiikaan liittyvää. Syksyllä en ole kyennyt avaamaan näitä nettisivuja tai facebookia kuin muutaman kerran. Olen mielestäni sinut vaalikampanjan kanssa, mikä oli etupäässä hyvä kokemus. Silti en pysty ajattelemaan rahankeruuta (ei enää koskaan), ulkoisen olemukseni miettimistä äänestäjien näkökulmasta (eih!) enkä politiikko-Sannan roolitusta.