Takaisin tarhatossuihin
Kirjoitin päivähoidosta 21.8.2012 Helsingin Vihreiden kolumnissa.
Kirjoitin päivähoidosta 21.8.2012 Helsingin Vihreiden kolumnissa.
Terveyserot Suomessa kasvavat, vaikka lukuisia hankkeita pyrkii vähentämään eroja. THL:n tänään julkaiseman tutkimuksen mukaan pienituloisimpien elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun. Vihreiden terveyspoliittinen ohjelma pääsi tänään myös otsikoihin.
Vihreät ovat pitäneet alv:n yhden prosenttiyksikön nostoa pienempänä pahana kuin työn verotuksen nostamista. Kirjojen, kulttuuripalveluiden lääkkeiden sekä joukkoliikenteen alhaisempaa 9% alv:tä ei kuitenkaan ole vihreiden mielestä perusteltua korottaa. Yleisen alv:n korotuksen voin hyväksyä vain, jos vastaavasti helpotetaan pienituloisten verotusta.
Seuraavan vaalikauden vaikein ongelma on valtiontalouden vakauttaminen niin, ettei sosiaalinen [...]
Välipäivät ovat kuluneet lueskellessa, pelatessa lasten kanssa ja juhliessa keskimmäisen [...]
Ensi vuoden talousarvio on käyttötalouden säästöbudjetti, vaikka budjettineuvotteluissa lisätyt eurot menevät oikeisiin kohteisiin: joukkoliikenteeseen, lasten ja vanhusten palveluihin. Nyt turvataan kuitenkin juuri ja juuri nykytaso. Päivähoidon palvelu on lasten näkökulmasta huonontunut. Ainoa tapa, millä uusia lapsia on pystytty ottamaan alueen päiväkoteihin, on lisätty ryhmiin lapsia ja totta kai myös henkilökuntaa. Pienempien ryhmiin tämä on tarkoittanut uusia lapsia silloin, kun joku ryhmässä täyttää kolme vuotta. Valtuustokausi on kohta puolivälissä. Ryhmäkokojen pienentämiseen on löydyttävä poliittista tahtoa.
Helsingissä vanhustenpalveluiden hoitoketju yskii ja palveluasuntoja on saatava lisää. Mikään raha ei tunnu riittävän ja vanhuspalvelulain odotetaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Miljoonien ja hallintopalapelien lisäksi tarvitaan muutakin. Ikääntyneet ovat yksilöllisiä ja jokainen vanhenee eri tavoin. Konkreettisia tavoitteita on vanhusneuvostojen tehtävien selkeyttäminen, ryhmärakentamisen tukeminen (tonttimaata, tukea ikääntyneiden yhteisöille), esteettömän rakentamisen vaatiminen. Omaishoidon lomitus, intervallihoito ja päivätoiminta tarvitsee vielä superspurttia: päivätoimintaan ei pitäisi olla jonoa kuten nyt on (yli 200 ihmistä).
Jos terveysasemalla ei ole lääkäreitä, on kaupunkilaisten hoito turvattava vaikka ostamalla palvelut firmalta. Helsingin Kokooomus näyttää ripustautuvan vanhaan ideaansa yhden terveysaseman ulkoistamisesta, jonka aika on ajanut armotta ohi. Punaisten ja sinisten silmälasien läpi voi olla vaikea nähdä, että ulkoistamiskokeiluissa on sekä onnistuttu että epäonnistuttu. Kysyin tutuilta lääkäreiltä, mitä lääkkeitä heillä on terveysasemien ongelmiin. Vastaukset olivat yksiselitteisiä: voimavaroja tulisi keskittää pysyvyyteen. Paras täsmälääke on mahdollisuus vaikuttaa työaikaan.
Valtuusto keskusteli tänään palveluverkkojen kehittämisestä, Pajusen listasta tai millä nimellä tämä puolen vuoden vääntöä halutaan kutsua. Lakkauttamisia vielä vaikeampi asia Helsingille näyttää olevan keventää hallintoa ja keksiä uusia toimintatapoja, jotka säästäisivät rahaa. Jotain hyvää tästä prosessista tuli. Lautakunnat ja virastot keskustelivat keskenään. Vapautuvien tilojen uutta käyttöä ja yhteiskäyttöä etsittiin aktiviivisesti.
Kuuden jälkeen iloinen lapsen ääni ilmoitti aamun alkaneen. Väsynyt kunnallispoliitiikko halusi kääntää kylkeä. Sosiaalitoimen talousarvioehdotus nuijittiin lautakunnassa eilen illalla. Lähes kuusi tuntia kestänyt maratonkokous päättyi kohtuulliseen lopputulokseen. Säästöjä on etsittävä, valitettavasti myös sosiaalitoimen. Heikoimpien puolustaminen on tärkeä työ, mutta kyllä yli miljardin budjetista löytyy myös niitä säästökohteita