Tulin varajäseneksi HOK-Elannon edustajiston vaaleissa - 252 kiitosta kaikille minua äänestäneille! Olen hyvin tyytyväinen vaalitulokseen, sillä en tiukan työtilanteen takia ehtinyt kampanjoimaan käytännössä lainkaan. Moni vihreän kortin omistaja ajattelee, ettei edustajistolla ole valtaa. Edustajistolla on kuitenkin vastuullaan pääkaupunkiseudun kaupan miljardinomaisuus.
Helsinki ei mielestäni tarvitse Guggenheimia näillä ehdoilla. Pohdinnan jälkeen päädyin kielteiseen kantaan viikonloppuna tankattuani aiesopimuksen Helsingille ehtoja. Omalla ratkaisullani ei ole mitään tekemistä keskiviikkoisen apulaiskaupunginjohtajavalinnan kanssa kuten HS tänään kirjoittaa: äänestin Guggenheimia vastaan valtuustoryhmässä ennen tämän viikon valtuustokokousta. Ennen sana Guggenheim herätti minussa vain positiivisia viboja. Olin 17-vuotias vaihto-oppilas Pohjois-Kaliforniassa ja pääsin käymään isäntäperheen isovanhempien luona New Yorkissa – YKSIN. Päivä Guggenheimissa, vapaus, kevään väreily ja taiteen vipinä... Guggenheimin tapaista taidehanketta Helsinki tarvitsee. Tehtaita emme voi houkutella ja kulttuurialan palvelut voisivat olla yksi veturi. Haluaisin kannattaa sitä, mutta luokattomalla valmistelulla kannattamisesta on tehty todella vaikeata. Kaupungin johdon liiallinen into ja Helsingin edun unohtaminen on kääntänyt minut hanketta vastaan. Kaikki riskit hankkeen onnistumisessa on Helsingillä. Päätösvallan enemmistö on Helsingillä, mutta monissa poikkeustapauksissa vaaditaan myös Guggenheimin edustajien enemmistö. Mm. tärkeimmät henkilövalinnat ovat tällaisia.
Koulujen rehtoreille lähti opetusvirastosta ohjeistus, että määräaikaisten opettajien vähentämistä ja heidän työsuhteidensa katkaisua. On käsittämätöntä, että näin isoa asiaa ei viety ensin opetuslautakunnalle. Mutta se on muotoseikka, josta opetuslautakunta antakoon palautetta opetusviraston johdolle. Olin maanataina vihreiden kaupunginhallitusryhmässä tenttamassa Jarnilaa opetustoimen säästöpaineista. Rahapula johtuu siitä, että opetusviraston oletetaan löytävän kolmen (3!) vuoden palkankorotukset omasta budjetistaan. Aiempina vuosina palkankorotuksia on maksettu osin keskitetysti, osin virastojen budjetista. Olin itse budjettiraamineuvottelijana ja syntynyt soppa on käsittämätön, joka on korjattava mahdollisimman pian. Opetusviraston johdon on heti peruutettava määräaikaisten virkojen lyhennykset. Opetttajia rekrytoidaan syksylle juuri nyt ja päätös on pyörrettävä pian. Tällainen sotku aiheuttaa aivan turhaa hallaa kaupungin työnantajamaineelle. Näin huonoa henkilöstöpolitiikkaa emme voi tehdä.
Helsingissä on päihdehoidon vaihtoehtoja, mutta ongelmana on sopivan hoidon löytyminen erilaisille tarvitsijoille ja tuen jatkuvuus riittävän pitkään hoidon nivelvaiheissa. Kun päihdehoitoa tehdään tiukan budjetin puristuksessa, yksilön paras ei aina toteudu. Nämä jäivät päällimmäisinä mieleen torstain tilaisuudesta, jota järjestin Helsingin Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtajana yhteistyössä Helsingin Vihreiden Naisten keskusteluiltaa huume- ja päihdehoidoista Helsingissä. Mukana oli Helsingin päihdehuollon asiantuntijoita ja rankan huumevierotuksen läpikäynyt kokemusasiantuntija.
Helsingin kaupunginvaltuusto juhlistaa tänään kaupungin 200-vuotista pääkaupunkiasemaa tärkeällä päätöksellä: Helsingin nuorten työ- ja koulutusmahdollisuuksia parannetaan 10 miljoonan määrärahalla. Rahalla on tarkoitus taata jokaiselle peruskoulunsa päättävälle koulutus- tai jatkopaikka. Myös ammatillista koulutusta lisätään ja kehitetään uusia koulutus-, työ- ja oppisopimusmalleja elinkeinoelämän kanssa. Koulutuspaikkojen lisääminen ei onnistu yksin Helsingin päätöksellä. Koulutuspaikkojen jako on ollut liiaksi aluepolitiikkaa ja liian vähän koulutuspolitiikkaa, joka perustuu työvoiman todellisen tarpeen ennakointiin. Tämän päivän juhlapäätös asettuu muiden ylevien juhlapäätösten seuraan mm. Finlandia-talon rinnalle. On ilo kannattaa palveluiden parantamista ja hienoa, että Helsinki (kerrankin) näkee nuorten osallisuuden tärkeänä investointina.
Viime viikolla sosiaalilautakunta päätti vuokrata Ogelin kauppakeskuksesta tilat päiväkodille. Päätöstä ennen saimme paljon vetoomuksia Oulunkylästä, ettei baarin viereen kauppakeskuksen perustettaisi päiväkotia, jolla ei edes ole omaa pihaa. Ulkoilu on tarkoitus järjestää viereisiin puistoihin: vastapäätä olevaan Mäkitorpan leikkipuistoon ja läheisiin pienempiin puistoihin. Äänestin päiväkodin puolesta päätöksessä, joka oli todella vaikea. Tila sinänsä Ogelin toisessa kerroksessa on suuri ja toimiva, mutta ei pihaton päiväkoti ostoskeskuksessa ole mitenkään optimaalinen. Optimaalinen ei ole myöskään nykyinen päivähoitopaikkojen pula. Lapset joutuvat matkustamaan kauas kotikulmiltaan täysissä aamubusseissa ja vanhempien työpäivää tuhrautuu kuljetuksiin. Myös Oulunkylässä olisi jouduttu ensi syksynä tarjoamaan eioota uusille hoitoon tuleville ilman lisätiloja.
Vietin viikonlopun Helsingin 2013 budjettiraamineuvotteluissa vihreän ryhmän neuvottelijana. Kuopus ei ollut tyytyväinen äidin poissaoloon ja kieltämättä keväisten iltojen urhaaminen kaupungintalon kokoushuoneelle otti päähän. Mitä menin taas lupaamaan. Lopputulokseen olen tyytyväinen: raamisopimukseen saatiin tällä kertaa monta isoa, rakenteellista uudistusta. Päivähoidon budjetointitapa uudistetaan niin, että paremmin huomioidaan päivähoidon toteutuneet lapsimäärät. Tämä on iso muutos, jos se toteutuu niinkuin poliittiset ryhmät eilen sopivat. Joka vuosi päivähoidosta on "puuttunut" 500-1000 lasta. Jos vuoden viimeisen päivän sijaan tarkasteltaisiin päivähoidossa olevien lasten määrää pari kertaa vuodessa, peilattaisiin sitä uusimpaan väestökasvun ennusteeseen, päästäisiin jo huomattavasti lähemmäksi oikeaa lukua. Terveyskeskusmaksun poistaminen eteni lähes poliittisella yksimielisyydellä - vain kokoomus vikisi. Terveyskeskus valmistelee syksyn aikana päätöksen, jonka jälkeen terveyskeskusmaksuista luovutaan 2013 alusta. Eläkeläiset ja työttömät pääsevät nauttimaan samasta maksuttomuudesta kuin työterveyshuollon piirissä olevat jo nyt hyötyvät.
Helsingissä on huutava pula päiväkotitiloista. Yhden päivähoitoa hiertävän ongelman Helsinki voisi korjata vaikka heti. Helsingin budjetointitapa vaikeuttaa päivähoidon kestävää suunnittelua, jossa ollaan koko ajan jäljessä todellisuudesta. Ylityksiä on vuosia selitelty lapsiluvun yllätyksellisellä kasvulla. Tämän hokeminen kannattaa jo lopettaa. Väestöennuste tunnetaan, vaikka se laahaakin ajallisesti hieman jäljessä. Perusongelma on, että hoidossa olevat lapset on sovitettava budjettiraamiin eikä toisinpäin.
Olin eilen mukana Helsingin Vihreiden Naisten uusien illassa. Uusien iltoja on järjestetty tiuhaan, sillä jäseniä on tullut viime eduskuntavaalien ja Haaviston kampanjan aikana tulvimalla. Jäsenmäärä paikallisyhdistyksissä on tuplaantunut. Ilta oli naurua, kysymyksiä, vihreän politiikan kehuja ja kyseenalaistamista. Kerroin kaupunginvaltuuston ja lautakunnan työstä. Jälkikäteen mietin, tuliko annettua liian inhorealistinen kuva virkamiesten vallasta, jättimäisistä paperipinoista ja pitkistä kokouksista. En pysty puhumaan kunnallisdemokratiasta suurena projektina, kun sitä ovat tekemässä tavalliset, työssäkäyvät helsinkiläiset, joilla on perheet ja muu elämä. Vain harva meistä on politiikan ammattilainen tai elämäntilanteessa, missä voi käyttää määrättömästi aikaa politiikkaan. Ja niin asian pitää olla. Kuntien päätöksenteossa on oltava mukana riittävän monenlaisia ihmisiä. Monenlaisia naisia oli mukana eilenkin. Oulusta, Kuopiosta, Porvoosta muuttaneita. Yrittäjä, sosiaalityöntekijä, opetusalan ja markkinoinnin parissa työskenteleviä. Nauroimme tyypilliselle stereotypialle tiukasta vihreästä feminististä, joka jäystää toisessa poskessaan ituja ja miesvihaa toisessa.
Helsinki lähtee mukaan HUS:n ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteiseen asiakastietojärjestelmän hankintaan. Kyse on massiivisesta kilpailutuksesta, jossa rakennetaan kansainvälisestikin jättimäinen järjestelmä. Yhteinen hankinta on hyvä suunta, vaikka vaikea operaatio on tulossa. Suomalaisia potilas- ja asiakastietojärjestelmiä ovat tuottaneet pitkään lähinnä Tieto ja Logica. Järjestelmien toimivuudesta on monta mielipidettä, mutta hinnasta ei voi kiistellä: lähes monopoliasemassa olleet firmat ovat onnistuneet kuppaamaan kuntia kunnolla. Ensin on kehitetty tuotteita osin julkisella rahalla, sen jälkeen on myyty tuote, jonka räätälöinti sekä etenkin ylläpito ja kehitys on tullut kunnille hyvin kalliiksi. Tein lautakunnassa tänään seuraavan muutosesityksen, joka meni yksimielisesti läpi: "Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että asiakas- ja potilastietojärjestelmien kilpailutuksessa huomioidaan myös järjestelmän ylläpito ja kehittäminen sekä niiden kustannukset. Lisäksi rajapintojen kuvauksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tiedot saadaan siirtymään järjestelmien rajapintojen yli mahdollisimman joustavasti ja kustannustehokkaasti."
