Helsinki ei mielestäni tarvitse Guggenheimia näillä ehdoilla. Pohdinnan jälkeen päädyin kielteiseen kantaan viikonloppuna tankattuani aiesopimuksen ehtoja. Omalla ratkaisullani ei ole mitään tekemistä keskiviikkoisen apulaiskaupunginjohtajavalinnan kanssa kuten HS tänään kirjoittaa. Äänestin myös  Guggenheimia vastaan valtuustoryhmässä ennen tämän viikon valtuustokokousta.

Ennen sana Guggenheim herätti minussa vain positiivisia viboja. Olin 17-vuotiaana vaihto-oppilaana Pohjois-Kaliforniassa ja pääsin käymään isäntäperheen isovanhempien luona New Yorkiin YKSIN. Päivä Guggenheimissa, vapaus, kevään väreily ja taiteen vipinä…

Guggenheimin tapaista taidehanketta  Helsinki tarvitsee. Tehtaita emme pysty houkuttelemaan ja kulttuurialan palvelut voisivat olla yksi veturi. Haluaisin kannattaa sitä, mutta luokattomalla valmistelulla kannattamisesta on tehty todella vaikeata.

Kaupungin johdon liiallinen into ja Helsingin edun unohtaminen on kääntänyt minut hanketta vastaan.

Kaikki riskit hankkeen onnistumisessa on Helsingillä. Päätösvallan enemmistö on Helsingillä, mutta monissa poikkeustapauksissa vaaditaan myös Guggenheimin edustajien enemmistö. Mm. tärkeimmät henkilövalinnat ovat tällaisia.

Jos kävijämäärät eivät toteudu tai tulee muita taloudellisia vaikeuksia, Helsinki maksaa laskun. Guggenheimin laatustandareideista ei voi laistaa, vaan tiukassa tilanteessa Helsingin on etsittävä säästöt muualta. Guggenheimia ei kohdella siis samalla tavoin kuin kaupungin muita toimijoita: museoita, kouluja, uimahalleja. Miksi? Miksei rakennuksen ja tontin vuokrakustannuksia ole myöskään sisällytetty laskelmiin kuten muille museoille, kouluille ja päiväkodeille?

Guggenheim tulee maksamaan vuositasolla huomattavasti enemmän kuin epäselviin laskelmiin pilkotussa Pajusen esityksessä. Oman käsitykseni mukaan yksin toimintamenoihin kuluu 14,5 miljoonaa eli enemmän kuin kulttuurikeskukseen menee nykytasolla (13 miljoonaa).

Olennaisia tietoja on häivytetty taka-alalle. Esimerkiksi konsulttiselvityksen mukaan Guggenheim toisi kävijäskenaariossa 65 000 täysin uutta Helsinkiin tulijaa (virhemarginaali 4-5%). Elinkeinohankkeena puhumme siis aika vaatimattomasta tavoitteesta.

Parin miljoonan konsulttiselvityksestä on puhuttu myös aivan liian hyssyttelevästi. Itsekin konsulttibisneksessä toimivana täytyy sanoa, että selvitys on panostuksiin nähden huono. Jos Guggenheimin panos on esiselvityksessä tätä luokkaa, miksi maksaisimme vuosittain 2,6 miljoonaa dollaria säätiön ohjelma- ja hallintoasiantuntemuksesta seuraaviin ”neuvoihin ja ohjeisiin” joihin mielestäni löytyisi hyvää asiantuntemusta myös Suomesta: yleinen johtaminen, museosäätiön hallitustyöskentely, budjetti, taide- ja näyttelyohjelma, museorakennus, kävijäpalvelut, PR ja mainonta, hallinto sekä museon johdon matkat, budjettivalvonta, näyttelyjen design ja esillepano, kuljetukset, näyttelyjen luettelot, verkkosivut, muut julkaisut,  installaatio…

Aiesopimuksessa on myös outouksia, joihin odotan vastausta kaupungin lakimiehiltä. Miksi riitatapauksissa on päädytty käymään oikeutta New Yorkissa Englannin lainsäädännön mukaan? Miksi arkkitehtuurikilpailussa on käytettävä Guggenheimin nimeämiä konsultteja (Cooper Robertson ja Davis Langdon) ja onko tämä edes hankintalainsäädännön mukaista, jota ainakin sosiaalipalveluissa toteutetaan liiankin orjallisesti?

Valmistelussa olisi pitänyt paneutua mm. Arkkitehtuuri- ja Design-museon ja Kiasman rooliin huomattavasti syvällisemmin. Miten voidaan väittää, että pienessä maassa kävijöitä ja rahaa riittää kaikille, kun rahat eivät ole riittänneet tukemaan Arkkitehtuuri- ja Designmuseon uusia tiloja tai Kiasman näyttelytoimintaa? Ollaan hurmoksessa, joka on todellisuudesta kaukana.

Lisäpanostus taiteeseen on kannatettavaa, mutta viiden miljoonan näyttelytoiminnan tuen voisi käyttää tehokkaammin ilman miljoonien brändimaksuja. Checkpoint Helsinki on hyvä avaus, johon kaupungin kannattaa paneutua huolella.