Terveydenhuoltomme on kansainvälisesti edullista, mutta köyhimmät ja sairaimmat maksavat itsensä kipeiksi hoidosta. Samaan aikaan palkansaajat nauttivat ilmaisesta työterveyshuollosta. Hyvä heille, mutta jakautuuko yhteinen rahapotti oikein ja tuottaako sijoitus parasta terveyshyötyä?
Helsinkiläisten terveyserot ovat kasvaneet ja yksi erityisryhmä ovat ilman työtä ja/tai koulutusta olevat nuoret. Osa nuorista ei ole minkään palvelun piirissä. Nuorten tarvitsemat palvelut pitäisi koota heidän ympärilleen eikä niin, että yksittäinen nuori joutuu palveluviidakossa etsimään yhtä asiaa sieltä, toista täältä. Nuoret eivät löydä tarvitsemaansa tukea, vaikka tukipalveluja olisi hajallaan tarjolla. Terveyspalveluja ja työvoimapalveluja pitäisi lähentää, koska työ toimii myös terveyttä korjaavana joidenkin nuorten kohdalla.
Tällä viikolla THL esitti sosiaali- ja terveysministeriölle, että suomalaisen terveydenhuollon rahoitus tulee muuttaa yksikanavaiseksi. Monikanavainen rahoitus osaltaan ylläpitää väestön alueellista ja väestöryhmien välistä eriarvoisuutta. Ensimmäisenä kavahtivat työterveyshuollon romutusta pelkäävät. Ei työterveyshuollon ennaltaehkäisyä pidä hukata. Mutta on myönnettävä, että nykyjärjestelmä takaa tyypillisessä työsuhteessa olevalle, keskiluokkaiselle suomalaiselle kolminkertaisten palvelujen saatavuuden.
Ehdotin kaupunginhallituksessa tällä viikolla, että Helsinki alkaisi asentaa työasemille päivitysten yhteydessä avoimen lähdekoodin open office -toimisto-ohjelmistoa. Ehdotukseni kaatui äänin 7-6. On uskomatonta, miten suurena asiana avoimen lähdekoodin ilmaisten ohjelmistojen lisäämistä pidetään.
Tutkimusten mukaan isät eivät käytä oikeuttaan isyys-, vanhempain- ja hoitovapaisiin, jos isän osuuden käyttöaikaa rajataan tiukasti tai käytölle asetetaan erilaisia ehtoja. Ruotsissa vanhempainvapaata voi säästää ja käyttää milloin vaan ennen lapsen kouluikää. Suomen tulevaan malliin pitäisi saada riittävästi joustoa, jossa vanhempainvapaan kuukausia voisi säästää ja käyttää kunnes lapsi on esimerkiksi kaksi- tai kolmevuotias. Välillä isää kaivataan tuttipullojen kanssa vauva-aikaan niin ehdoitta, että unohdetaan lapsen tarvitsevan hoivaa myös vähän myöhemmin taaperona ja leikki-ikäisenä.
Luin viikonlopun aikana hallituksen selontekoa metropolipolitiikasta. Itsestäänselvää - nykymeno ei vetele. Puuduttavaa - pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen tai huomattavasti tiiviimpi yhteiselo olisi pitänyt saada aikaan vuosia sitten.
Ensi vuoden talousarvio on käyttötalouden säästöbudjetti, vaikka budjettineuvotteluissa lisätyt eurot menevät oikeisiin kohteisiin: joukkoliikenteeseen, lasten ja vanhusten palveluihin. Nyt turvataan kuitenkin juuri ja juuri nykytaso. Päivähoidon palvelu on lasten näkökulmasta huonontunut. Ainoa tapa, millä uusia lapsia on pystytty ottamaan alueen päiväkoteihin, on lisätty ryhmiin lapsia ja totta kai myös henkilökuntaa. Pienempien ryhmiin tämä on tarkoittanut uusia lapsia silloin, kun joku ryhmässä täyttää kolme vuotta. Valtuustokausi on kohta puolivälissä. Ryhmäkokojen pienentämiseen on löydyttävä poliittista tahtoa.
Helsingin budjettineuvotteluissa sovittiin, että leikkipuistot siirtyvät päivähoidon alaisuuteen ensi vuonna. [...]
Päivähoidon työntekijäjärjestöt haastoivat keskiviikkoiltana poliitikot miettimään, mikä estää muuttamasta käyttöastetavoitetta (93% ) lähemmäksi muiden kaupunkien keskiarvoa 85 prosenttia. Käyttöaste paukkuu, kun lapset jäävät flunssa-aallon ja isovanhempien vapaapäivien vuoksi pois hoidosta.
Testasin seurakuntavaalien ehdokkaat. Olin ajatellut, että äänestän liberaaleinta mitä Pakilasta löytyy. Minuakin pyydettiin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi. Aikapulan vuoksi lähtenyt. Parissa päivässä tein kyllä vaaliohjelman mielessäni: kirkon hallinto on uudistettava täysin, papeilta piispojen nimitysoikeus pois ja kaikki valta kirkon jäsenille, uskonnonopetus pois ja kaikille yhteinen tunnustukseton opetus ja loppu katedraalien rakentamiselle ja rahat toimintaan. Olisiko tällä saanut äänivyöryn Pakilasta?
