Suomalainen ydinvoimakeskustelu on pyörähtänyt parissa päivässä täysin ympäri. Maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuuden uhka Fukushimassa ovat järkyttävää seurattavaa. Tämän päivän helikopterien sammutusyritykset näyttävät lohduttomilta. Pohjolan Japanista voi vain lähettää hiljaisen toiveen, että pelastusyritys onnistuu.
Katastrofiuutisten varjossa juhlin eilenystävien ja sukulaisten seurassa Käpylän työväentalolla. Oli ihana viettää ilta hyvien ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa. Kuusikymmentä aikuista ja parikymmentä lasta vauhdittivat menoa.
Esimieheni on ollut vuoden Sendaissa töissä, Suomen Finpron toimistossa. Saimme tänään töihin tiedon maanjäristyksessä, joka iski suoraan Sendaihin. Onneksi pian saimme tekstarin, jossa oli tärkein sana: ok.
Lapsiköyhyys aleni Suomessa vuoteen 1994 asti. Sen jälkeen lasten köyhyys on moninkertaistunut ja tämä on tapahtunut hyvän taloudellisen tilanteen aikana. Puolet köyhien lapsiperheiden huoltajista käy töissä eli köyhyys on myös silppua, pätkää ja matalapalkkaisuutta.
Osallistun tänään Helsinki Beer Festivalin vaalipaneeliin. Esille nousee varmasti, etteivät pienpanimot saa myydä tuotteitaan suoraan kuluttajalle. Tämä on käsittämätön pienyrittäjyyden este. Marjatilojen viineillä oikeus on. Suomessa käytetään alkoholia liikaa ja väärin, mutta pienyrittäjien toimintaedellytysten vaikeuttaminen ei auta millään tavalla vähentämään suomalaista ongelmajuomista.
Muiden puolueiden todellisiin ympäristövalintoihin verrattuna Vihreät ovat omassa sarjassaan. Joskus kuitenkin tuntuu, että juuret ovat hukassa. Eniten kaipaan takaisin "pieni on kaunista -ajattelua" Vihreisiin.
Kyllä, ehdottomasti. Lapsuuden parhaimpia taidekokemuksia oli, kun äiti vei meidät ARS:iin katsomaan kaikkea kummaa. Makuni on pilattu jo silloin. Tykkään kyllä myös suomalaiskansallisesta taiteesta ja herkistyn aina, kun tulee jotain kansallista symboliikkaa kuten isänmaallisia lauluja. Vanhustenhuollon ja taiderahoituksen vastakkainasettelu olisi ollut vain huvittavaa, ellei kyseessä olisi mahdollinen tuleva ministeri.
Kuuntelin loppuviikosta Yle Areenalta maanantain Politiikkaradiota, jossa keskusteltiin perhevapaauudistuksesta. Työryhmän esitys on tulossa ensi viikolla. Siinä makkarakeittoa tehdessäni kuuntelin korvat punottaen EK:n Sajavaaran suitsutusta nykyjärjestelmästä. Esimerkiksi osa-aikaista työntekoa hän piti nykyjärjestelmässä täysin mahdollisena ja ainoa ongelma on, etteivät perheet tunne käytäntöjä.
Valtuusto pui maankäytön ja asumisen ohjelmaa. ARA-asuntoja on rakentunut tavoitteita vastaavia osuuksia, mutta toisaalta asuntotuotannon kokonaismäärä on ollut surkea. Erityisesti hitasta ja asumisoikeusasuntoja on noussut huonosti. Helsingissä on krooninen pula kohtuuhintaisista asunnoista. Määrien lisäksi laatua on parannettava: kaupunkilaiset on otettava mukaan asuntojen ja alueiden kehittämiseen. Aivan liikaa on tehty sitä samaa laatikkomallia.
Tuotantoeläinten elämää säädellään minimivaatimuksilla, joilla ei taata eläimille hyvinvointia. Sen sijaan luomutuotannossa eläinten hyvinvointi on jotenkin uskottavammalla tolalla. Maataloustuki pitäisi suunnata eettisesti ja ympäristön kannalta kestävämpään tuotantoon.
