Kuuntelin loppuviikosta Yle Areenalta maanantain Politiikkaradiota, jossa keskusteltiin perhevapaauudistuksesta. Työryhmän esitys on tulossa ensi viikolla.

Siinä makkarakeittoa perheelle tehdessäni kuuntelin korvat punottaen EK:n Sajavaaran suitsutusta nykyjärjestelmästä. Esimerkiksi osa-aikaista työntekoa hän piti nykyjärjestelmässä täysin mahdollisena ja ainoa ongelma on, etteivät perheet tunne käytäntöjä.

Esimerkiksi Kelan osittaista hoitorahaa saa 90,36 euroa kuukaudessa. Summalla korvataan palkan menetystä lapsen hoidon vuoksi lyhennetystä työajasta. Tuki on täysin riittämätön kannuste työajan lyhentämiseen.

Työajan lyhentäminen edistää työssä jaksamista, tutkimusten mukaan myös työn tuottavuutta ja tärkeimpänä tietysti lyhentää lasten hoitopäivää ja parantaa lapsiperheiden jaksamista. Suomessa tehdään hyvin vähän osa-aikaista työtä lapsiperhevaiheessa verrattuna muihin EU-maihin. Hollanti on esimerkki, johon pitäisi pyrkiä: siellä osa-aikaista työtä tekevät sekä pienten lasten isät että äidit. Ruuhkavuosina työpanoksen järkevä mitoittaminen ei tarkoita, että koko työelämä muuttuu köyhälistön silpputyöksi tai kotirouvien vapaaehtoisyhteiskunnaksi. Ei, jos toteutamme kannustimet oikein.

EK:n rakastumista nykyjärjestelmään voi ymmärtää. Työnantajat ovat varmasti tiedostaneet, miten jälkeenjäänyt Suomen perhevapaajärjestelmä on. Vanhempainvapaa on lyhyempi kuin monessa muussa maassa. Perhevapaiden pidentäminen näyttää  jo niin selvältä, että EK:ta hirvittää.

Lapsuus ei kuitenkaan lopu vanhempainvapaan loppuun, tuli siihen muutaman kuukauden pidennystä tai ei. Joustavuutta tarvitaan, että  perhevapaita voi hyödyntää nykytyöelämän tempoilevassa tahdissa: mahdollisuutta vuorotella hoitovastuuta vanhemmalta toiselle ilman tukien katkeamista, mahdollisuutta säästää vapaita lomien yhteyteen jne.

Teen itse tällä hetkellä 70% työaikaa mutta lähinnä luottamustoimen vuoksi. Työnantajaa voin kiittää joustavuudesta – tällä kertaa. Edellisen kerran lyhennettyä työaikaa pyytäessäni pitikin tapella vähän enemmän.

Meillä on sitkeä käsitys pyhästä 40 tunnin työajasta, jolloin hommat tulee hoidettua. Osa-aikaisuuden yleistyminen toivottavasti muuttaisi suomalaista työelämää hyväksymään paremmin myös heidät, joilla olisi annettavaa työmarkkinoilla mutta jotka eivät pysty täysipäiväiseen työpanokseen: vammaiset ihmiset, sairauden vuoksi osatyökykyiset, mielenterveyskuntoutujat. Nyt kaikilta vaaditaan samaa emmekä ole samasta muotista. Parin vuoden päästä omakin työpanos on toivottavasti vielä parempi, kun päiväkodissa ei odota nelivuotias, milloin äiti tai isi tulee.

P.S. Liukasta laskiaista! Lähden perheen kanssa Taivaskallion laskiaisriehaan  – tai siis Atso menee lasten kanssa riehaan ja minä jaan esitteitäni Pohjolanaukiolla Käpylän Seudun Vihreiden ständillä.