Päiväkotien rauhattomuus ei synny yksinomaan suuresta ryhmäkoosta. Työelämän muutokset, osa-aikaisen hoidon lisääntyminen, muut tehtävät kuin lasten kanssa oleminen ja sijaisten puute aiheuttavat tunnelmaa, että ollaan kuin hollituvassa. Päivähoitolaki vuodelta 1973 on vihdoin syytä uudistaa. Rauhallista lapsuutta ei saa yksin ryhmäkoon määrittelyllä, mutta voi se tuoda jotain rotia kuntien touhuun.
Asuin kaksi vuotta kaupungissa, missä oli Unicefin uusimman laskelman mukaan 2000 lapsikerjäläistä. Aikuisten kerjäläisten määrä vaihteli sen mukaan, miten innokkaasti hallitus heitä hääti takaisin maakuntiin. Määrä oli joka tapauksessa kymmeniä tuhansia kerjäläisiä. Ehkä tuo kokemus Addis Abebassa jätti jälkensä. Halu etsiä yksinkertaista ratkaisua on meissä kaikissa. Mutta niitä yksinkertaisia ratkaisuja ei ole.
HS uutisoi tänään erikoistuvien lääkärien valumisesta terveysasemilta vuokrafirmojen palkkalistoille. Henkilökunnan pysymiseen ja viihtymiseen julkisissa palveluissa on löydettävä nopeasti uusia ja kestäviä ratkaisuja. Toivomus ja suositus, että erikoistuvat lääkärit työskentelevät terveysasemilla, ei riitä.
Vapaaehtoistyötä pitäisi Helsingissäkin arvostaa konkreettisilla teoilla. Tein aloitteen, että Helsinki keskittäisi järjestöille annetun tuen myöntämisen ja neuvonnan. Nyt tukea toiminnalle pitää hakea erikseen nuorisoasiankeskuksesta, sosiaalivirastosta, opetusvirastosta, kultturiasiankeskuksesta, liikuntavirastosta, terveyskeskuksesta...
Jäin tänään kotiin flunssaisen lapsen kanssa. Yksi tärkeä keskustelu tuli taas käytyä, kun nelivuotias kysyi "olenko mä valkoinen poika". Päiväkodin kavereissa on myös ruskeita, tummia ja mustia lapsia. Tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa. Amsterdamiin muuttaneen Umayya Abu-Hannan mukaan Suomen monikulttuurisuustyö on supistunut puuhasteluksi. Olen samaa mieltä, että liikaa on jämähdetty koululaisille sopivaan tapaan tuoda moninaisuutta esille.
Libyan, Jemenin ja Egyptin kaaoksen valossa omat ongelmamme näyttävät niin pieniltä. Suomalaista köyhyyttä ja epäkohtia ei saa vähätellä. Meidän ongelmilla on maailman mittakaavassa yksi ratkaiseva ero: Suomen epäkohtiin on olemassa realistisia ja usein jopa yksinkertaisia ratkaisuja. Työssäni YK:n väestörahastossa kokeilimme uutta tapaa kannustaa perheitä pitämään tytöt opintiellä: perhe sai lahjaksi vuohen.
Suomalainen ydinvoimakeskustelu on pyörähtänyt parissa päivässä täysin ympäri. Maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuuden uhka Fukushimassa ovat järkyttävää seurattavaa. Tämän päivän helikopterien sammutusyritykset näyttävät lohduttomilta. Pohjolan Japanista voi vain lähettää hiljaisen toiveen, että pelastusyritys onnistuu.
Katastrofiuutisten varjossa juhlin eilenystävien ja sukulaisten seurassa Käpylän työväentalolla. Oli ihana viettää ilta hyvien ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa. Kuusikymmentä aikuista ja parikymmentä lasta vauhdittivat menoa.
Esimieheni on ollut vuoden Sendaissa töissä, Suomen Finpron toimistossa. Saimme tänään töihin tiedon maanjäristyksessä, joka iski suoraan Sendaihin. Onneksi pian saimme tekstarin, jossa oli tärkein sana: ok.
Lapsiköyhyys aleni Suomessa vuoteen 1994 asti. Sen jälkeen lasten köyhyys on moninkertaistunut ja tämä on tapahtunut hyvän taloudellisen tilanteen aikana. Puolet köyhien lapsiperheiden huoltajista käy töissä eli köyhyys on myös silppua, pätkää ja matalapalkkaisuutta.
