Minun on ollut vaikea seurata Libyan uutisia, kun on tutun ihmisen kautta linkki sotaan. Ilmaiskut tulivat viime hetkellä, mutta hyvä kun tulivat. Humanitaarinen kriisi on todellinen ja sen avustamisessa Suomi voi auttaa paljon enemmän kuin yhden Hornetin lähettämisellä.

Egyptissä on jokin muuttunut. Kansa ei pelkää olla kadulla. Maan oppositio ja kaduilla mieltään osoittaneet eivät varmasti ole tyytyväisiä ennenkuin 30 vuotta vallassa ollut presidentti väistyy. Suomen ja Euroopan on tuettava johdonmukaisesti demokratiaa ja uudistuksia sekä tuomittava väkivaltaisuudet. Vapautta ja luottamusta ei kuitenkaan voi tuoda, vaan egyptiläisten kohtalo on heidän omissa käsissään.

Kokoomuksen johdon Venäjä-lausunto oli viikon poliittinen tölväisy. On aivan totta, ettei Venäjä ole enää supersuurvalta. Venäjän it-sektori on olematon ja ruplat ropisevat enimmäkseen raaka-aineista. Mutta ei Suomen tarvitse silti naapurille lällättää. Ei ole Ranskan asema maailmanpolitiikassa sama kuin ennen tai Japanin talousmahdin. Sanommeko sen ääneen, vaikka Ranskan osuus Suomen viennistä on puolet Venäjän kaupasta tai Japanin osuus vielä pienempi? Emme. Ei kannata kaivaa verta nenästään – perheenäidin sääntö numero yksi.