Varhaiskasvatuslautakunta päätti eilen yksimielisesti hylätä esityksen kotihoidon tuen kuntalisän poistamisesta 2-3 -vuotiailta lapsilta. Leikkaus olisi säästänyt 3,6 miljoonaa euroa.
Lautakunnassa emme pitäneet ehdotusta kaupunginvaltuuston strategia-ohjelman mukaisena tuottavuuden parantamiseen perustuvana säästönä – se kun syntyisi ainostaan kaupungin palvelun heikentämisellä. Leikkaus ei myöskään tuo varmoja säästöjä: ehdotukseen sisältyy jopa riski kustannusten noususta, mikäli kotihoidossa olevia lapsia tulee lisää päivähoitoon. Leikkaus olisi erityisen haitallinen pienituloisille perheille ja voisi jopa lisätä toimeentulotuen hakemista.
Kotihoidontukeen on tulossa muutoksia hallituksen rakennepoliittisten päätösten yhteydessä. Kuntalisän kokonaisuutta tuleekin pohtia valtakunnallisten päätösten jälkeen, kun tiedetään, miten suunnitelma kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken toteutetaan.
Kuntalisän poisto olisi sikäli hullua, että se vähentäisi perheiden mahdollisuuksia valita kaupungin kannalta halvimpia hoitovaihtoehtoja eli esimerkiksi kotihoidon ja kerhojen yhdistelmää. Itsekin olen käynyt töissä kotihoidontuen, puistotädin ja muiden osa-aikaisten hoitajien mahdollistamana. Tiedän, millaista taiteilua se vaatii perheiltä. Ja kuitenkin kaupungin näkökulmasta perheiden hoitotyö on huomattavasti halvempaa verrattuna kokopäivähoidon järjestämiseen.
Kuntalisän leikkaamista vastaavan tason 3,6 miljoonan säästöä ei ole löydettävissä kunnallisen päivähoidon puolelta, josta on viime vuosien lapsibuumin ja alimitoitetun budjetin aikana niistetty kaikki ylimääräinen.
Varhaiskasvatukseen lisättiin budjettineuvotteluissa 3 miljoonaa juuri tästä syystä, ettei oltaisi pakotettuja tekemään tyhmiä säästöjä. Olin vihreiden neuvottelijana ja tietysti iloinen, että kaikista ryhmistä löytyi poliittista tahtoa osoittaa 3 miljoonaa varhaiskasvatukseen.
Sen lisäksi päätettiin rakentaa toimiva mekanismi, miten todellinen toteutunut lapsimäärä tarkistetaan neljä kertaa vuodessa sekä myönnetään tarvittaessa lisärahoitusta kesken vuoden. Nyt tuo mekanismi pitää saada toimimaan niin, ettei enempää tyhmiä säästöjä tarvitse etsiä. Taloudellinen pitää yhä olla, tottakai – ei Helsingin talous kovin ruusuiselta näytä. Mutta varhaiskasvatuksessa hyvän taloudenpidon pitää olla vain hyvä apuri, ei tavoite itsessään.
