Jään tänään kesälomalle. Elokuussa uusi apulaispormestari ja sote-lautakunta aloittavat työssään. On demokratiaan kuuluva vahdinvaihdon aika.

Olen toiminut Helsingin historian ensimmäisenä sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarina, ja niin ikään historian ensimmäisenä vihreänä pääkaupungin sote-johtopaikalla. 

Alun perin lähdin tehtävään puoleksitoista vuodeksi, kun edessä häämötti sote-palveluiden siirto Uudenmaan maakuntaan. Toisin kävi: kausi kesti lopulta koko valtuustokauden.

Nämä neljä vuotta ovat olleet yllätyksellisiä varsinkin siksi, että sote-palveluiden toimintaympäristö on ollut niin myllerryksessä. Kesäkuussa eduskunta vihdoin hyväksyi yli 15 vuotta valmistellun sote-uudistuksen. Lopulta mallista tuli sellainen, että sote-palveluista päättäminen on jatkossakin helsinkiläisten omissa käsissä eikä kaukana maakuntatasolla. Tämä on merkittävä saavutus. Nyt alkaa toimeenpano, missä on syytä varmistaa, että ihmiset saavat hoitoa ja apua nopeammin, ja että peruspalvelut vahvistuvat.

***

Valtuustokauden alussa laaditussa kaupunkistrategiassa lupasimme, että kehitämme sote-palveluja, joihin kaupunkilaiset voivat luottaa.

Strategia on kaiken kaikkiaan toteutunut hyvin. Eriarvoisuuden torjunta on ohjannut kaupungin rahankäyttöä kaikilla toimialoilla ja investoinneissa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden laittaminen kuntoon on ollut painopiste. Hyvää kehitystä on saatu aikaan ikäihmisten liikkumisessa ja yksinäisyyden ehkäisyssä. Asunnottomuuden torjuntaa on jatkettu myös uusin keinoin. Sotessa on saatu käyttöön arkea helpottavia digitaalisia palveluita, joista näkyvimmät ja monen käyttämiä ovat Omaolo, Maisa ja chat-palvelut. Terveysasemien hoitoonpääsy ei ole nopeutunut toivomallani tavalla, ja koronan vaikutukset asiaan tiedämme hyvin. Paljon kehitystyötä on kuitenkin tehty myös tässä asiassa.

Apulaispormestarina päätin, että tärkein ja strategisin tapa vaikuttaa sote-palveluiden kehittämiseen on kaupunkistrategian ja talousarvion kautta. Neuvottelin joka vuosi talousarviossa sosiaali- ja terveystoimeen lisäresursseja, joilla tehtiin konkreettisia parannuksia helsinkiläisten arkeen: lisättiin perhepalveluja varhaiseen tukeen, perustettiin aivan uusia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja myös vaativampaa psykiatrista hoitoa esimerkiksi lastensuojelun lapsille ja nuorille sekä turvattiin sosiaali- ja terveyspalvelut myös paperittomille ja liikkuvalle väestölle. Lisärahoilla vahvistettiin esimerkiksi kotona asumisen tukea iäkkäille, kuntoutusta kotiin ja monenlaista muuta osaamista ikääntyneiden hoidossa.

Helsingissä olemme halunneet lisätä kaupunkilaisten osallistumista ja sen on oltava totta myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tällä kaudella loimme rakenteet, miten kaupunkilaisten asiakas- ja asukasraadit toimivat, ja miten kokemusasiantuntijat ovat mukana palveluiden suunnittelussa ja monessa toiminnassa päihdepalveluista lastensuojeluun. Kaupunkilaisten oman äänen kuuluminen palveluissa on ollut minulle asia, jota olen vienyt eteenpäin aina kuin mahdollista.

Kansalaisten yhteydenottoihin vastaaminen, asiakasraatien, kansalaisten ja yhdistysten tapaaminen on ollut tärkeä tapa nähdä ja kuulla, mitä mieltä sote-palveluista ollaan ja mitä pitäisi kehittää. Apulaispormestarina olen pitänyt huolen, että kuulen myös tutkijoita, asukasyhdistyksiä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, koska usein lobbarien ja palveluntuottajien ääni kuuluu vahvemmin. Vierailuita olen tehnyt maailmallekin, mutta ennen kaikkea ympäri Helsinkiä tutustumaan eri palveluihin.

***

Mediassa on näkynyt erityisesti kauden loppua kohden pormestarin huonoja välejä muihin poliitikkoihin. On hyvä huomata, että joka viikko ja lähes koko päivä pormestaristo on kuitenkin istunut samoissa kokouksissa ja kaupunkistrategia on edistynyt kaikilla toimialoilla. Paljon on saatu aikaan, eivätkä politiikassa asiat etene yksin, ilman muiden tukea. Kokonaisuutena pormestarimalliin siirtyminen on onnistuneesti vahvistanut kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksia, kun vaalitulos heijastuu suoraan kaupungin johtopaikoille.

On pormestarin luonne kuitenkin leimannut kautta monella tapaa. Hän on käyttänyt valtaa maksimaalisesti hallintosäännön tarjoamin keinoin ja käyttänyt maksimaalisesti myös omaa viestinnällistä tilaansa. Kaikissa asioissa valtaa ei ole jaettu tavalla, joka oli valtuustoryhmien alkuperäinen tarkoitus. Toimintatapoihin on oltava valmiutta tehdä myös muutoksia.

Helsingin asiat edistyvät parhaiten, kun kaikki voimat otetaan käyttöön, ja tässä myös apulaispormestarit ovat tärkeitä asioiden ajamisessa valtion ja muiden tahojen suuntaan. Apulaispormestarit eivät suinkaan ole eikä heidän pidä olla vain lautakuntien puheenjohtajia. 

Ensimmäisellä pormestaristolla on varmasti ollut erityisiä haasteita, kun kaikki käytännöt on pitänyt luoda alusta. Samoin kuin perheessä esikoinen neuvottelee kotiintuloajat ja nuoremmat voivat seurata samoja, on seuraajien rooli on alusta lähtien selkeämpi. 

Kaudelle on mahtunut laaja määrä asioita ja yhteiskunnan murrosta: vuosisataan ei ole nähty kulkutautia, joka sulkee koko yhteiskunnan, ja tuo sote-palvelut kaiken huomion keskipisteeseen. Toivottavasti kiinnostus sosiaali- ja terveydenhuoltoon yhteiskunnan kriittisenä tekijänä säilyy päättäjillä vahvana jatkossakin. 


***

Alkavan valtuustokauden tärkeimpiä päätöksiä ovat pandemiasta toipuminen ja sote-uudistuksen toteuttaminen Helsingissä. Jatkan luottamustehtävissä valtuustotyötä ja HUS:n hallituksessa vihreänä edustajana Osmo Soininvaaran kanssa, tuoden sitä kautta osaamiseni ja verkostoni helsinkiläisten käyttöön niin hoito- ja palveluvelan purkamisessa kuin sote-uudistuksen toimeenpanossa. Kesäloman ja pienen hengähdyksen jälkeen on aika myös pohtia, mihin työtehtäviin oma polku seuraavaksi johtaa.

Neljään vuoteen mahtuu niin paljon – aikaansaannoksia, konkreettisia edistysaskelia, mieleenpainuneita kohtaamisia ja ihmisiä – kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut olla tekemässä Helsingistä entistä parempaa kaupunkia.