Kuuden jälkeen iloinen lapsen ääni  ilmoitti aamun alkaneen. Väsynyt kunnallispoliitiikko halusi kääntää kylkeä. Yritin vedota kolmevuotiaaseen, että äiti oli illalla pitkään lautakunnassa. ”Mitä siellä tehtiin? Luettiinko papereita vai nukuttiinko siellä”,  kysyi Touko.

Sosiaalitoimen talousarvioehdotus nuijittiin lautakunnassa eilen illalla. Lähes kuusi tuntia kestänyt maratonkokous päättyi kohtuulliseen lopputulokseen.

Vihreiden esityksestä sitoviin tavoitteisiin lisättiin päivähoidon hoitoisuuskertoimien tarkistaminen neljä kertaa vuodessa 12 kerran sijaan. Kolme vuotta täyttävien ryhmiin ei voisi ottaa uutta lasta joka kuukausi kun yksi pienistä juhlii kolmevuotissynttäreitään. Vastaava päätös on tehty jo joulukuussa 2009 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhteydessä. Yksimielisesti ei mennyt nytkään: kokoomus yksissä tuumin vastusti lisäystä, muut kannattivat.

Suurin huoleni budjetissa liittyy kuitenkin lastensuojeluun ja vanhustenhuoltoon. Talousarvio on laadittu oletukselle, että vuoden aikana saadaan säästöjä palvelurakennetta uudistamalla. Siis lisää perhehoitoa laitossijoitusten sijaan ja palveluasumista laitosvanhuuden tilalle. Hyviä suuntia molemmat, jos turvataan lapselle ja vanhukselle hänen kuntoaan vastaava hoito. Muutosvauhti on kova ja lautakunta huomautti, että edistymistä pitää seurata myös kriittisesti ja olla valmis tekemään korjausliikkeitä myös sosiaalitoimen budjettiin, jos ei etene suunnitellusti.

Suurin tulppa voi olla kotihoito, jota ei toiveista huolimatta pystytä lisäämään riittävästi.

Säästöjä on etsittävä, valitettavasti myös sosiaalitoimen. Heikoimpien puolustaminen on tärkeä työ, mutta kyllä yli miljardin budjetista löytyy myös niitä säästökohteita. Virasto etsii säästöä palvelurakenteen uudistamisella ja myös henkilöstövähennyksillä määräaikaisuuksien loppuessa ja väen eläköityessä.

Lautakunta linjasi viime kokouksessaan, että työvoiman vähennyksiä on suunnattava hallintoon eikä asiakkaiden saamaan palveluun. Tämän toteutumista aion jatkossa tarkasti valvoa. Toisaalta en odota, että keskijohto yhtäkkiä katoaisi simsalabim ja kaikki turha paperinvääntäminen loppuisi sähköiseen kokouskäytäntöön 2011. Luultavasti hallinnon itseään ruokkiva kasvu loppuu vain ylhääitä tuleviin määräyksiin – ja vaatii monta vaikeaa päätöstä, hyvää johtajuutta ja muutoshalukkuutta henkilökunnalta, joka ei varmasti hurraa kuullessaan tuottavuustalkoista. Lisää päätäntävaltaa alemmille tasoille ja henkilökunnalle vastuuta – sillä tuottavuuskin nousee.