Perheemme kesän odotus on ensimmäistä kertaa tarkoittanut myös aktiivista kesätöiden etsintää. Ysiluokkalaisemme sai kaupungilta kesätyösetelin ja työhalut ovat kovat. Olin vihreiden neuvottelijana syksyllä, kun sovimme talousarviosta ja sen yhteydessä kesätyösetelin antamisesta kaikille ysiluokkalaisille. Hieno päätös, mistä Helsingin on syytä olla ylpeä.

Loppuvuonna syntyneiden poikien äitinä mietin, miksi koko 2001 syntynyttä ikäluokkaa ei kohdella samalla tavalla, vaan monessa työssä vaaditaan vähintään 16 vuoden ikä. Työlainsäädännöstä tämä tuskin kumpuaa, kun ei ole kyse vaarallisista töistä, vaan kevyistä kesähommista.

Työhön pääseminen on vielä vaikeampaa nuorilla, joilla ei ole samanlaisia yhteyksiä työelämään kuin meidän perheellä. Tunnen monta kokin ammattiin valmistunutta, etupäässä maahanmuuttajataustaista, joille ensimmäisen työpaikan löytäminen on kiven takana. Tiskaamaan  pääsee, mutta tutkintoa vastaavaan kokin kauhaan ei tartuta helposti, ei edes ravintola-alalla, missä työpaikkoja on.

Eniten huolissani olen nuorista, jotka jäävät täysin koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Tein 2011 sitten aloitteen, että Helsinki ottaa näistä nuorista paremmin koppia ja kerää kaikki palvelut yhden luukun alle.  

Ohjaamo perustettiinkin. Se on hyvä esimerkki, miten Helsinki on muuttanut toimintatapojaan vastaamaan paremmin asukkaiden, tässä tapauksessa nuorten, tarpeita. Helsinki on myös pitänyt huolta, että aloituspaikkoja toisen asteen koulutukseen on saatu neuvoteltua valtion kanssa lisää, ja nyt niitä on kaikille peruskoulun päättäville nuorille.

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria oli Helsingissä oli 8 930 eli lähes seitsemän prosenttia ikäluokasta vuoden 2014 lopussa. Nämä nuoret ovat käyneet peruskoulun, mutta eivät ole suorittaneet tutkintoa peruskoulun jälkeen tai ole opiskelijoina. Heitä ei ole myöskään tilastoitu työllisiksi, eläkeläisiksi tai varusmiespalvelusta suorittaviksi.

Tästä joukosta nuoria miehiä oli enemmän kuin naisia. Maahanmuuttajataustaisilla ulkopuolisuus on yleisempää; heistä jopa 23 prosenttia lukeutuu ulkopuolisiin. Maahanmuuttajien tutkintotiedot ja muissa maissa suoritetut tutkinnot ovat tilastoissa epätäydelliset. Joka tapauksessa nykytilastoilla koulutuksen ja työn ulkopuolella olevista helsinkiläisistä nuorista puolet on muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia nuoria.

Syrjäytyminen ei tapahdu yhtäkkiä 15-vuotiaana, vaan lähtee rakentumaan paljon aikaisemmin. Koulutus kasaantuu edelleen hyvin koulutetuille. THL:n 1987 syntyneiden tutkimus kertoi, että jo päiväkoti- ja ala-asteiässä voidaan nähdä riskitekijöitä, jotka johtavat myöhemmin nuoren syrjäytymiseen. Rakenteelliseen eriarvoisuuteen on puututtava, myös uusin keinoin: tunnistettava, mistä eriarvoistuminen alkaa. Joskus kyse on pienistä ja hienovaraisista asioista: mihin itse kuvittelee pystyvänsä, mihin perhe kannustaa, miten koulu ja ympäröivä yhteisö tukee.

Ei ole oikotietä onneen, mutta on mahdollistettava, että lasten ja nuorten peruspalveluissa kaikki voivat tehdä työnsä hyvin. Se tarkoittaa, että päiväkodeissa, kouluissa, ohjaamoissa on tarpeeksi aikaa ihan jokaiselle.Merkityksellinen aikuinen tärkeä, ihan jokaiselle. Itsetunto ja identiteetti rakentuu myös harrastuksista. Jokaiselle pitäisi löytää se oma juttu, joka ei maksa liikaa.

Sekin on muistettava, että myös hyvin hankalista olosuhteista nousee selviytyjiä. Esikuvat ovat myös tärkeitä. Kun tieteeseen, taiteeseen ja yritysmaailmaan pääsee myös vaikempaa reittiä, vaikkapa maahanmuuttajataustainen, on sitä tarinaa osattava kertoa. Hyviä esimerkkjä ovat olleet  #EnnenOlinPakolainen ja Ihmisoikeusliiton romaninuorten kampanja.

Kävin maanantaina tutustumassa Stadin osaamiskeskukseen, joka perustettiin vuosi sitten sovituilla maahanmuuttajien kotouttamisen erityisrahoilla. Kiitos kuuluu kaupunginhallituksen kaikille ryhmille, kun onnistuimme 2015 yhdessä näkemään, että Helsingin pitää panostaa kotoutumiseen ja kunnolla. Osaamiskeskuksen ideana on yhdistää koulutus, työllistyminen ja kuntoutus; päästä heti kieltä oppimaan, opiskelemaan ja töihin ilman välissä olevia odotusaikoja. Vajaan vuoden toiminut Osaamiskeskus vaikuttaa lupaavalta: moniammatilliset tiimit, ovet auki tulijoille, eritasoista kielikoulutusta ja työpajoja oman osaamisen mukaan.

Osaamiskeskuksen ideasta tulee toivottavasti pysyvä ja toimiva malli koko pääkaupunkiseudulle. Maahanmuuton ja työllisyyden hoidon asiat siirtyvät maakuntauudistuksessa valtiolta ja kunnilta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdessä hoidettavaksi. Tehdään TE-keskuksista ja kotoutumista Helsingin alueen toimiva metropolimalli – nykyistä työkkäriä ei pidä toimivana juuri kukaan.

Kolmen pojan äitinä huolestuttaa, miten huonosti koulumme pystyy vastaamaan poikien hyvinvoinnin hitaaseen heikentymiseen Suomessa. Luvut ovat hurjia: Suomen 25-54 -vuotiaista miehistä työelämän ulkopuolella on lähes 79 000. Yksi syy on vähän koulutusta vaativien töiden vähentyminen, mutta koulussa on myös korjattavaa. Kouluissa pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa. Juuri julkaistussa Vihreiden Poikien pelastustohjelmassa listataan toimenpiteitä, mitä kouluissa pitää muuttaa, että pojat viihtyvät ja oppivat siellä paremmin

Helsinki voi tehdä monta asiaa paremmin nuorten työllistymiseksi.  Esimerkiksi:

• Vakinaistaa kesätyösetelin kaikille ysiluokkalaisille, joka tuo kesätyöpaikkoja yksityiselle sektorille

• Lisätä kesätyöpaikkoja kaupungille ja kaupungin omistamiin yhtiöihin

• Velvoittaa virastot ottamaan ammattiin opiskelevia harjoitteluun. Nykyisin esimerkiksi aikuisopiskelijoiden, alaa vaihtavien ja maahanmuuttajaopiskelijoiden on vaikeaa saada harjoittelupaikkoja, mikä hidastaa opintojen etenemistä. Opiskelijoiden ohjaus vie aikaa ja sen on näyttävä virastojen resursseissa. Tein tästä aloitteen maaliskuun viimeisessä valtuustossa

• Järjestää riittävästi mielekkäitä työpajoja ja työssä oppimisen paikkoja nuorille, joille perinteinen koulussa istuminen ei sovi. Meille tulee esimerkiksi oppivelvollisuuden loppupuolella olevia nuoria maahanmuuttajia, jotka ovat olleet jo monta vuotta töissä omassa maassaan. Oppivelvollisuuden suorittaminen on järkevää, mutta se on tehtävä tavalla, joka on mielekästä, esimerkiksi yhdistettynä työpajaan. On vakinaistettava toimivia työtapoja kuten Strada-koulutus ja varattava riittävästi paikkoja vaihtoehtoisiiin peruskoulun suoritustapoihin: myös näyttötutkintoja, työssäoppimista ja kielitaidon kehittymistä painottavaa opetusta.
  
• Lisätä kotoa hakemista ja työvalmentajia auttamaan  löytämään töitä ja sopeutumaan työelämään.
• Huolehtia ammatillisten oppilaitosten opetuksen, opiskeluhuollon ja erityisen tuen resursseista.
• Lisätä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa moniammatillisuutta. Opettajien ja kasvattajien rinnalle tarvitaan perhetyötä, kulttuurintulkkeja, nuoriso- ja sosiaalityön otetta.

Kaikki tämä maksaa, mutta niin maksaa yhden nuoren syrjäytyminenkin. Ja ennenkaikkea se maksaa inhimillisesti nuorelle ja hänen lähipiirilleen.