Neljänä valtuutetun vuotena olen oppinut paljon Helsingistä ja vaikuttamisesta. Minua ei ole valittu nyökkäämään kritiikittömästi virkamiesten päätöksille. Olen pyrkinyt perehtymään asioihin ja muodostamaan oman kantani. Aina en ole ollut samaa mieltä omankaan puolueen kanssa. Olen kuitenkin saanut kiitosta yhteistyöstä. Uskon itsekin, että olen vahvimmillani yhteistyössä muiden kanssa.
Helsingissä asiat muuttuvat hitaasti. Haluaisin jatkaa työtä, jonka olen oppinut. Olen valmis ajamaan aktiivisesti:
* pienempiä päiväkoti- ja opetusryhmiä
* vanhus- ja terveyspalveluissa hyvää hoitoa tuloista riippumatta
* joukkoliikenteessä parannusta poikittaisiin yhteyksiin
* eläviä esikaupunkeja: lähipalveluita kohtuuetäisyydelle kaikkialla
Varhaiskasvatuksen rahoitus pitää saada järkevälle pohjalle vastaamaan todellisia lapsilukuja, mistä HS myös kirjoitti tänään. Tästä olen tehnyt aloitteita, neuvotellut muiden ryhmien kanssa uudistuksen puolesta sekä puhunut asiasta julkisuudessa. Se ei vielä ole riittänyt – mutta olen oppinut, mitä pitää korjata ja miten. Lisää päivähoidon rahoituksesta.
Koko Suomi on huolissaan nuorten syrjäytymisestä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vaikuttavin keino on pitää lasten peruspalvelut laadukkaina ja panostaa varhaiseen tukeen.
Puolustan opetuksen laatua ja kunnollista oppilashuoltoa Helsingissä. Kouluihin tarvitaan myös lisää moniammatillista otetta – sosiaalityöntekijöitä ja nuorisotyötä. Yksin pärjäävä kansankynttilä ei ole tätä päivää. Lisää pienistä oppilasryhmistä.
En pidä opetusviraston linjasta, missä päätökset tulevat usein ylhäältä päin ja sanellen. Samaa on nähtävissä myös kiistassa sopimuskoulujen kanssa. Kaupungin päätöksenteon pitää perustua sujuvaan vuoropuheluun koulujen kanssa, missä vanhemmat, henkilökunta ja oppilaat ovat keskeisesti mukana. Ruohonjuuritasolta näen asiat lasteni koulusta Pakilan ala-asteen johtokunnasta ja vanhempainyhdistyksestä.
Samanlaista ylhäältä tulevaa sanelupolitiikkaa harjoitetaan muissakin virastoissa, vaikka parempaan ollaan menossa. Mummot saakoot kutoa rauhassa Malmilla! Virkamiehet eivät tee tätä pahuuttaan; näin koneisto on aina toiminut.
Asioita voi muuttaa pienin askelin. Varhaiskasvatusvirasto aloittaa 2013 osallistavat asukasraadit ja kutsuu parhaillaan perheitä keskustelemaan päivähoidosta. Ensimmäinen keskustelu järjestettiin arki-iltana Kallion virastotalolla (kuka on käynyt ja kuka sinne menisi iltaansa viettämään?). Myös kutsu päiväkodin ovessa näytti virkakoneiston ohjeistolta. Annoin palautetta ja nyt ovessa on värikäs kutsu, jossa on myös järjestäjien kuvat. Seuraavat tilaisuudet ovat kouluilla ja toivottavasti kynnys tulla on matalampi.
Pakilalaisena rivitaloasukkaana haluan olla rakentamassa monimuotoista kaupunkia, jossa on toimivat joukkoliikenneyhteydet myös poikittaissuuntiin ja hyvät lähipalvelut ympäri kaupunkia. Helsinkiin mahtuu korkeata ja tiivistä kaupunkia kantakaupunkiin, mutta myös helsinkiläisten haluamia pientaloalueita. Täydennysrakentamista ja uusia asuinalueita tarvitaan, mutta enemmän on panostettava arkkitehtuurin laatuun, viherrakentamiseen ja turvallisiin kävely- ja pyöräilyreitteihin.
Palvelut yhdeltä luukulta: Lastensuojelussa lapsi keskiöön, vanhustenpalveluissa ikääntynyt keskiöön. Seuraavien neljän vuoden aikana ratkaistaan, pystyykö Helsinki varautumaan väestön ikääntymiseen. Sosiaali- ja terveysvirastot yhdistyvät vuoden alusta. Ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen on panostettava mutta ei niin kuin kokoomusjohdolla on tällä kaudella tehty: leikattu laitospalveluista ja ainoastaan säästyneillä rahoilla on voitu lisätä esimerkiksi vanhusten päivätoimintaa, kotipalvelua tai lapsiperheiden kotipalvelua. Tämä on hölmöläisten peiton jatkamista eikä tuo vaikuttavia tuloksia saati säästöjä. Lisää vanhustenhoidosta ja nuorten palveluista.
