PARAS-hanke, kuntauudistus, valinnanvapausmalli… Kuka muistaa vielä kaikki vaiheet, mitä sote-uudistuksen saagaan on liittynyt?

Jo viidentoista vuoden ajan tässä maassa on pohdittu, millä tavalla kuntien kannattaa jatkossa järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Matkan varrella mukaan on yritetty leipoa niin kuntarakenteen uudistamista kuin markkinoiden voimakasta mukaan ottamista, mutta lopulta maaliin näyttää pääsevän sellainen malli, joka keskittyy ydinasioihin: sote-palveluiden vastuun siirtämiseen kuntia suuremmille julkisille järjestäjille.

Ratkaisua on haettu pitkään. Nyt hyväksytyssä sote-uudistuksessa on hiottavaa, mutta se on kuitenkin askel eteenpäin. Viidentoista vuoden hakemisen jälkeen on varmasti koko maan kannalta hyvä, että otetaan askel eteenpäin – viilaamista voidaan ja pitääkin tehdä paljon tulevinakin vuosina.

Helsingin kannalta erittäin tärkeää on, että mukana on Uudenmaan erillisratkaisu. Aiemmissa suunnitelmissa päätöksenteko sote-palveluista olisi karannut todella kauas 1,6 miljoonan asukkaan Uudenmaan maakunnan alueelle. Nyt näin ei käy, vaan sote-palveluiden järjestäminen on jatkossakin helsinkiläisten omissa käsissä.

Todellista sote-uudistusta tehdään palveluissa

Suomessa sote-palveluissa on perinteisesti ollut kaksi isoa railoa: yhtäältä sosiaalipalvelut ovat olleet kaukana terveydenhuollosta, ja toisaalta perusterveydenhuolto on jäänyt erikoissairaanhoidon jalkoihin. On syntynyt tilanteita, joissa kommunikaatio ei toimi ja pahimmillaan kumpikaan puoli ei ota vastuuta. Ehkäisevissä palveluissa on ollut krooninen rahapula. Näitä ongelmia sote-uudistus pyrkii korjaamaan.

Helsingissä olemme tiedostaneet myös nämä ongelmat ja lähteneet vastaamaan niihin itse, sote-uudistuksen tilanteesta riippumatta.

Ajattelen, että sitä todellista sote-uudistusta tehdään juuri palveluissa.

Helsingissä olemme yhdistäneet sosiaali- ja terveyspalvelut ensin hallinnollisesti ja sittemmin konkreettisesti samoihin rakennuksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat laajojen palveluiden perhekeskukset.

Myös erikoissairaanhoidon eli HUS:n kanssa ollaan tehty viimeisen neljän vuoden aikana yhteisiä kehityshankkeita palveluiden yhteensovittamiseksi esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja ikääntyvien hoidossa. Jatkossa toiveena varmasti kaikilla on, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolet pelaavat yhä paremmin yhteen. Pelkkä hallinnollinen päätös ei kuitenkaan riitä, tarvitaan konkreettisia tekoja tiedonkulussa, hoitoonpääsyssä ja koko hoitoketjussa.

Mikä muuttuu helsinkiläisten arjessa?

Helsinkiläisen arjessa asiat eivät juurikaan muutu sote-uudistuksen myötä. Palvelut saa tutuilta terveysasemilta, perhekeskuksista ja seniorikeskuksista. Helsinkiin ei muusta maasta poiketen tule erillisiä aluevaaleja, vaan kaupunginvaltuusto päättää jatkossakin sote-palveluista. Rahoituksen suunta on kuitenkin huolestuttavasti supistuva, mutta tähän vaikuttaminen on lähiaikojen tärkeä tehtävä.

Tärkeintä on jatkossakin huolehtia siitä, että sote-palveluissa painopiste siirtyy peruspalveluihin eli ennaltaehkäisyyn ja siihen, että ongelmiin puututaan ajoissa.