Terveyserot Suomessa kasvavat, vaikka lukuisia hankkeita pyrkii vähentämään eroja. THL:n tänään julkaiseman tutkimuksen mukaan pienituloisimpien elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun. Samaan aikaan muiden ryhmien terveys eliniässä mitattuna on kohentunut tasaisesti.
Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta.
Suomessa on ollut kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma viimeiset kolme vuotta. Yksittäiset hankkeet eivät ole vähentäneet kansalaisten välistä eriarvoa, kun samaan aikaan muu yhteiskuntapolitiikka on lisännyt eroja. Siis köyhyys on syventynyt, perusturvan ostovoima heikentynyt.
Vihreiden terveyspoliittinen ohjelma pääsi tänään myös otsikoihin. Hyvä niin. Terveydenhuollon uudella mallilla pyritään juuri terveyserojen kaventamiseen ja oikeudenmukaisempaan terveydenhuoltoon. Suomen terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden puutteesta on huomauttanut mm. OECD.
Nykyisen terveydenhuollon ongelmana on päällekkäiset palvelut rahoituksen monimutkaisuuden vuoksi. Se tuottaa päällekkäistä palvelua eikä johda parhaaseen hoitoon, kun jokainen haluaa siirtää potilasta toisen rahoittajan hoidettavaksi.
Vihreiden mallista on Tuija Braxin blogin perustella jäänyt julkisuuteen vain ohjelman toinen vaihtoehto, jossa palvelut siirrettäisiin viidelle miljoonapiirille. Pidän toista mallia, noin 20 alueellista maakunnan kokoista aluetta, myös varteenotettavana. Olennaista kun on, ettei nyt rakenneta pelkkiä terveyspalveluita, vaan mukaan otetaan myös vanhustenhuolto ja sosiaalipalveluita. Myös työterveyshuollon asemaa on mietittävä tarkasti.
Terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen on iso myllerrys, joka onnistuessaan siirtää lisää voimavaroja perusterveydenhuoltoon ja julkisiin palveluihin. Tuloksena pitäisi olla myös palveluiden parempi saatavuus sairaimmille ja köyhimmille.
