Esitykseni Kruunuvuorenrannan townhouse-tonttien osoittamisesta ryhmärakentamiseen meni tänään kaupunginvaltuustossa yhtä ääntä vaille yksimielisesti läpi. Aika poikkeuksellista, hienoa! Tarkalleen ottaen esitys meni näin: Hyväksyessään Kruunuvuorenrannan kaavan kaupunginvaltuusto edellyttää, että townhouse-tonttien soveltuvuus ryhmärakentamiseen selvitetään. Ryhmärakentaminen voi olla omistamista, vuokra-asumista, asumisoikeutta tai sen voi omistaa osuuskunta. Olennainen ero on, että se rakennetaan omaan käyttöön, omaksi asunnoksi. Varsinaisina rakennuttajina voivat olla tulevat asukkaat tai rakennuttajakonsultti, joita on pääkaupunkiseudulla useita. Helsingissä asuminen on liian kallista, liian monotonista ja liian isojen gryndereiden kynästä. Esimerkiksi Berliinissä ryhmärakentamista on vähitellen muodostunut varteenotatteva kilpailija tavanomaiselle asuntotuotannolle. Siten se on nostanut laatutasoa, estänyt rakennuskustannusten nousua ja lisännyt asumisen monimuotoisuutta. Hampurissa ryhmärakentamista on tuettu voimakkaasti mm. tarjoamalla neuvontaa. Aika monessa Keski-Euroopan kaupungissa ryhmärakentamiseen on satsattu huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Kyllä meilläkin tehdään, mutta jotenkin niin vähän ja hitaasti. Helsinkiin on etsitty uusia kaupunkipientalotyyppejä mm. townhouse-kilpailulla. Onnistuessaan kaupunkipientalot monipuolistaisivat asuntokantaa. Kaikista kaupunkipientaloista en ole ollut valmiina yhtä innostunut. Esimerkiksi tällä hetkellä Kalasatamassa myynnissä olevien kaupunkihuviloiden hinta alkaa kahdeksikolla ja hipoo miljoonaa.

Ohjauskeinona 75 neliön keskipinta-ala ei ole paras mahdollinen. Sen avulla rakennusliikkeitä ohjataan suunnittelemaan taloja, jossa ei ole vain parhaiten voittoa tuottavia yksiöitä ja kaksioita, vaan myös suurempia perheasuntoja. Parempi pitäisi ehdottomasti kehitellä esimerkiksi määrittelemällä tontinluovutuksessa, montako isoa asuntoa korttelissa pitää olla. Tai joku parempi malli, mikä pitää vielä keksiä.