Perheministeri Suomeen?
Pääministerin ehdotuksessa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: ministerillä ei olisi omaa budjettivastuuta eikä siten riittävää vaikutusvaltaa. Jos tarkoituksena on vain koordinoida paremmin perheitä koskevia päätöksiä, tarvitaanko uusi ministeri? Mielestäni nykyiset hallituksen politiikkaohjelmat kompuroivat samasta syystä. Sen sijaan kuntatasolla lasten ja perheiden palveluiden kokoaminen yhteen on erittäin kannatettavaa. Helsingissä tähän on mahdollisuus tänä keväänä, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämistä selvitetään.
Lumen ilot
Hiihdin tänään illalla meiltä Pirkkolasta Paloheinään ja takaisin. Metsä oli kuin koru tai upea lavastus. Talvi on ollut upea enkä ole yhtä monta kertaa haaveillut etelän auringosta tai kirkasvalolampusta. Lapsetkin tuntuvat unohtaneen talvet, jolloin lunta ei ollut. Valtuustossa käytiin masentavampaa lumikeskustelua. Katujen kunnossapito ei ole mennyt putkeen. Viimeistään Töölön kokeilun jälkeen on aika päättää vakavasti, miten kantakaupungin katujen talvikunnossapidon vastuujako hoidetaan jatkossa.
Miten kiteyttäisit kaupunginhallituksen varajäsenyyden annin nyt kaksivuotiskauden päätyttyä?
Kaupunginhallitus oli hyvä intensiivikurssi kaupungin päätöksenteon ytimeen. On ollut kiinnostavaa perehtyä koko kaupungin asioihin ja oppia taktiikat: miten päätöksenteko virallisesti ja epävirallisesti etenee, milloin kannattaa pohjustaa, milloin neuvotella ja milloin iskeä. Mutta viikottaiset kaupunginhallituksen kokoukset sekä rakennuslautakunnan ja Arbiksen johtokunnan valvominen yhdistettynä sosiaalilautakuntaan ja II aikuispalvelujaostoon vei aikaa ja oli raskasta. Päätin nyt seuraavina kahtena vuotena keskittyä sosiaalilautakuntaan, töihin ja perheeseen.
Miksi lähdit mukaan politiikkaan?
Palasin Etiopiasta Suomeen, joka on rikkaampi kuin koskaan. Silti monet olennaiset hyvinvoinnin perusteet ovat rapautuneet. Vanhuksille viedään ruoka postiluukusta, päiväkoteihin ei ole varaa palkata sijaisia, kouluterveydenhoitajat juoksevat koululta koululle. Moni asia on hyvin mutta ihmiset onnettomia. Suomi tarvitsee positiivisen yhteiselon ja yhdessätekemisten kulttuuria, jossa olemme mielestäni olleet aikaisemmin vahvoja.
Mikä on kantasi Natoon liittymisestä?
Nykysuhde Naton kanssa on hyvä: tiedonvaihto ja aktiivinen yhteistyö hyödyttää molempia. Suomen kannattaa panostaa EU-yhteistyöhön ja valmiusjoukkojen toimintaan. Sitoutumattomuus sotilasliittoon on myös vahvuus maailmanpolitiikassa, kun tarvitaan luotettavaa rauhanvälittäjää ja neutraalia neuvottelijaa.
Mitä mieltä olet Pisara-radasta?
Pisara tarvitaan. Luin kyllä huolella myös vastakkaiset perustelut esimerkiksi päärautatieaseman siirtämiseksi vihdoin oikeasti Pasilaan. Edelleen sitä vaihtoehtoa pitää tutkailla, mutta on selvää, että ratapihan ahtaus Pasilan ja Rautatieaseman välillä pitää ratkaista.
Guggenheim Helsinkiin!
Guggenheimin museon sijoittamista Helsinkiin selvitetään. Mahtavaa. Kuulin asiasta viikko sitten kaupunginhallituksen kokouksessa ja oli kieltämättä vaikea pitää kutkuttavaa uutista sisällään. Ajatukset harhailivat tulevaisuudessa: kulttuurimatkailun vetonaula, nopeat junat Pietariin, junatunneli Tallinnaan. Pitkään aikaan ei ole tullut Helsinkiin näin hyviä uutisia.
Helsinki-Vantaa ilman Espoota?
Tärkein syy kannattaa yhdistynyttä pääkaupunkiseutua on maankäyttö. Huonon maankäytön voi jokainen havaita bussin ikkunasta tai maksaessaan tolkuttoman korkeita asumiskustannuksia. Maata täällä mukaruuhka-Suomessa on, mutta ei asuntoina ja työpaikkoina.
Ikäihmiset – heitteillä vai hyvässä hoidossa?
Ikäihmiset – heitteillä vai hyvässä hoidossa? Keskustelutilaisuus 11.01.2011 klo 17:00 - 19:00 Eduskunnan Kansalaisinfossa, osoite Arkadiankatu 1. Miten lainsäätäjä voisi edistää iäkkään hyvinvointia? Tervetuloa kysymään ja väittelemään. Alustajana dosentti Mikael Fogelholm aiheesta miten iäkkään terveyttä ja hyvinvointia voi edistää. Puheenvuoron [...]
Kehitysyhteistyön laatu ratkaisee
Suomalainen kehitysyhteistyökeskustelu ei ole 40 vuodessa ylittänyt ensimmäistä etappia eli väittelyä kehitysyhteistyön määrästä. Vaikka eurojen määrä on tärkeää – rikkaista maista vain muutama on täyttänyt 1970-luvulla tehdyt lupaukset – kehitysyhteistyön ammattilaisena ilahtuisin, jos joskus puhuttaisiin määrän lisäksi tavoitteista ja laadusta.