Palasin perheen lomalta Tanskasta ja Ruotsista. Takapenkin vaatimuksesta matkakohteina olivat Vimmerbyn Astrid Lindgrenin maa ja Legoland. Etupenkki valitsi telttailua Tanskan länsirannikolla hiekkadyynien kupeessa ja tutustumista Malmön ja Kööpenhaminan rantarakentamiseen ja hiilineutraaliin kaupunkisuunnitteluun.

Syntymäpäivänäni 29.6 olin henkisesti kaukana eduskunnan ydinvoimakeskustelusta. Ajoimme Juutinrauman siltaa Tanskaan ja lapset laskivat tuulimyllyjä. Edellisen päivän saldo 103 muuttui hetkessä 228:ksi.

Pohjanmeren rannalla tuulettunut pää tuli takaisin Suomeen. Nyt ei ole Tanskanmaalla mätää vaan juuttien maa tuntui raikkaalta tuulahdukselta tähän pohjoisen takapajulaan verrattuna.

Suomi teki väärän ratkaisun sitoutuessaan näin voimakkaasti ydinvoimaan. Kaksi uutta voimalaa on samalla myös käsien sitomista moneksi vuosikymmeneksi vanhentuvaan teknologiaan.

Tanska on Euroopan tuulisimpia paikkoja eikä heidän energiaratkaisujaan voida sellaisenaan kopioida Suomeen. Tanskalaiset ovat  kuitenkin jo vuosikymmen sitten tajunneet, että ilmastonmuutos tarjoaa valtavia markkinoita myös oman maan ulkopuolella heille, jotka osaavat myydä uutta energiateknologiaa.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa osoitetaan, että tulevaisuuden sähköntarve pystytään turvaamaan myös ilman lisäydinvoimaa. Jos halutaan.

Ydinenergian vastustaminen ei ole minulle uskonto. Ydinenergia on yksi energiatalouden vaihtoehto. Teknologiaa seuraava ystäväni on valistanut minua seuraavan polven ydinreaktoreista, joissa polttoaine kierrätetään uudelleen ja jätteen radioaktiivisuus pienenee. Sitä ennen meidän pitää rakentaa energiataloutemme uusiutuvien varaan ja parantaa energiatehokkuutta.