Viikonloppuni alkoi taas ihmetyksellä: Heinolan lähiruokatori on vieläkin pystyssä ja tarjonta vain paranee. Matka maalle alkoi jälleen makumatkalla pienleipomojen ruisleipään, vasta nostettuihin perunoihin ja pientuottajien lihatiskiin, joka leveydessään voittaa minkä tahansa helsinkiläisen marketin tarjonnan.

Hyvälle ruualle on kysyntää. Heinolan menestystä selittää hyvä sijainti moottoritien varressa – mikä on valitettavasti vienyt ostovoimaa pois keskustasta. Meille matkailijoille, jotka emme kykene hoitamaan arkiostoksiamme hallissa ja pöytään päätyy liian usein samaa bulkkitavaraa, on viikonlopun herkuttelu upeaa luksusta.

Helsinki haluaa myös lisää kauppahallipaikkoja ja torimyymälöitä. Valtuustostrategian tavoite ruokakulttuurin Helsingistä on nyt saanut lihaan luiden ympärille ja asia on tänään kaupunginhallituksessa. Ja mitä lihaa: päiväkotiruuasta puolet on luomua 2015, myös kouluissa lisätään luomun osuutta vähitellen. Kalasataman uuden asuinalueen vetonaulaksi rakennetaan hyvän ruuan tukkutoria myymälöine ja ravintoloineen. Hämeentien etnisistä ruokakaupoista tulee nähdävyys ja ravintoloille luodaan Helsinki Food District.

Jos edes osa tästä toteutuu, on Helsinki aivan eri kaupunki. Ja miksei toteutuisi – kun lähdin vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan 80-luvun lopulla, en ollut koskaan syönyt meksikolaisessa ravintolassa. Strategioiden ja hyvien kauppapaikkojen lisäksi tarvitaan helpotusta uuden työntekijän palkkaamiseen. Hollannin Rotterdamissa näin, miten ydinkeskustan ulkopuolelle, köyhälle asuinalueelle saatiin ruokaravintola sosiaalisen yrityksen voimin. Rohkeita ideoita pöytään eikä sokeaa luottamusta siihen, että parasta tarjoaisivat markkinoita nyt hallitsevat keskusliikkeet.