Pidin tänään valtuustossa ensimmäisen ryhmäpuheeni lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta. Lastensuojelulaki velvoittaa kuntia tekemään lastensuojelusuunnitelman, jonka Helsinki nimesi hyvinvointisuunnitelmaksi. Vihreän ryhmän puolesta puhuin investoinnista, joita valtuusto laajemmin käsittelee marraskuun alussa talousarvion yhteydessä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen on investointi, jonka tuotokset vain ovat kaukaisempia ja vaikutukset monimutkaisia.
Ohjelman vahvuus on nähdä lasten asiat kaikkien viranomaisten yhteisinä: lastensuojelu ei ole vain sosiaalitoimen vastuulla. Kolmivuotisen ohjelman kuuden miljoonan euron vuosittainen määräraha ei riitä kaikkeen, mutta suunta on oikea. Kärkihankkeet vahvistavat kaikkien tarvitsemia aitoja ja leimaamattomia peruspalveluita: päiväkotia, kouluterveydenhuoltoa, iltapäivätoimintaa, päivittäisliikuntaa, kulttuuripalveluja ja nuorten seksuaaliterveysneuvontaa. Kärkihankkeet on tarkoitettu pysyviksi rakenteellisiksi muutoksiksi.
Lasten hyvinvoinnin kannalta aivan keskeinen peruspalvelu on päivähoito, joka tavoittaa suurimman osan ikäluokasta. Päivähoidossa luovuttiin viime laman aikana lapsiryhmien enimmäiskoon sääntelystä. Nyt ryhmien enimmäiskoon sijasta lasten määrää säännellään lasten ja aikuisten välisellä suhdeluvulla. Hoitoisuuskertoimet päivitetään joka kuukausi, jolloin uusia lapsia voidaan ottaa ryhmään suhdeluvun sen salliessa. Ohjelmassa ehdotettu kerrointen päivittäminen vain kaksi kertaa vuodessa tuo kaikista pienimmille, alle 3-vuotiaille, kasvurauhaa omassa, heidän kehitykselleen sopivankokoisessa ja pysyvässä yhteisössä.
On tärkeää, että lasten palveluiden nähdään tukevan yhteisöjä, ei yksittäisiä asiakkaita. Päiväkodin lapsi tai ala-asteen oppilas ei ole asiakas, vaan yhteisön jäsen. On itsestään selvää, ettei lasten hyvinvoinnista pidä puhua vain investoinnin näkökulmasta. Lapsella on oikeus turvalliseen lähiyhteisöön ja se on ihmisoikeus.
