Kirjoitukseni julkaistiin tänään Helsingin Sanomien Mielipiteessä (31.1.2011).
Aiheesta kirjoitettiin myös Uudessa Suomessa.

Pääkirjoituksessa (HS 23.1.) kiiteltiin Kelan uutta puhelinpalvelua takuueläkkeen hakemisessa. Hienoa, kannustan Kelaa jatkamaan samaan suuntaan.

Pääkirjoituksessa väläytettiin lapsilisän hakemisen helpottamista. Lapsilisän automatisoinnin ei pitäisi olla vaikea toteuttaa, koska lisän määrään vaikuttaa vain perheen lapsiluku. Kolme lapsilisää itsekin hakeneena en pidä sitä kuitenkaan suurimpana tukiviidakon epäkohtana. Perheet kyllä tietävät olevansa tukeen oikeutettuja, ja lomake on varsin yksinkertainen.

Ehdotan, että Kela aloittaa byrokratian selkeyttämisen vammaistuista ja leskeneläkkeestä.

Ystäväni jäi leskeksí ja kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaksi kesällä. Leskeneläkettä hakiessaan hänen olisi tullut raportoida jokainen isyys-, vanhempain- ja hoitovapaan jakso, jonka hänen miehensä oli käyttänyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun lapsia on kolme ja mies osallistui aktiivisesti lastenhoitoon, raportoitavaa riitti – jos surulta ja väsymykseltä olisi muistanut jokaisen kuukauden edeltäviltä kymmeneltä vuodelta.

Miksi asiakkaalta edes kysytään, kun tiedot ovat Kelan tietojärjestelmissä? Lomakkeen täyttäminen on mahdoton tehtävä, vaikka olisi pyörittänyt miten vaikeita yhtälöitä opinnoissa tai työelämässä.

Vamman tai vakavan sairauden takia myönnettävä vammaistuki on toinen ongelmavyyhti. Usein päätös myönnetään määräaikaisena. On sairauksia, joissa paraneminen on nopeaa ja määräaikaisuus perusteltua. Onko hakukäytännöissä kuitenkin selkeyttämistä, ettei sairaita ja vammaisia ihmisiä höykytetä jatkuviin etuustaisteluihin?

Esimerkiksi kuntoutusten saaminen edellyttää voimassa olevaa vammaistukipäätöstä. Kun päätös yleisestä vammaistuesta on tehty, tulee kuntoutuksia hakea omalla lomakkeellaan. Ja tietenkin usealla liitteellä. Kuntoutukseen tulee paperisodan vuoksi katkoja, pahimmillaan vuosittain.

SANNA VESIKANSA
KAUPUNGINVALTUUTETTU (VIHR)
HELSINKI