Helsinki on kohissut pari päivää muskarien kieltämisestä Helsingin päiväkodeissa.

Tarkasti ottaen päätimme kesäkuussa, ettei Helsingissä voida järjestää maksullisia muskareita tai muutakaan taide- tai liikuntakasvatusta päiväkotipäivän aikana. Kuvataiteet, musiikki ja liikunta ovat tärkeitä ja niiden opetusta on hyvä edistää myös meillä.

Mutta opetuksen on oltava kaikille lapsille ilmaista ja avointa. Tästä olimme hyvin yksimielisiä, ettei Helsingin päivähoidon sisään haluta tuoda maksullista toimintaa, joka erottelee lapsia vamhempien maksukyvyn mukaan.

Espoon tapainen vapaaoppilaspaikkojen mahdollisuus ei minun huoltani poistanut- pikemminkin päinvastoihin, siihenkö suuntaan halutaan? Ei kouluissakaan toimita näin. Painotettu opetus on kaikille yhtä ilmaista.

Kauhistelu tasapäistämisestä on ollut kovaa ainakin sosiaalisessa mediassa. Olen hämmästellyt, miten kummallisesti ihmiset ymmärtävät eriarvoistumisen. Minulta on kysytty, enkö saman tien ole lopettamassa myös koulujen musiikkiluokkia. Kun kaikki eivät pääse muskariin, kenenkään ei pidä päästä?

Eriarvoisuus tulee siitä,  että saman ryhmän lapsia erotellaan vanhempien lompakon mukaan. En halua tuoda päiväkoteihin keskusteluja, joissa perheiden pitää ilmoittaa, onko heillä varaa maksulliseen muskariin vai ei. Entä kun on kaksi tai kolme lasta päivähoidossa, jää yllättäen työttömäksi ja sosiaalinen paine on kova?

Lautakunta perehtyi tähän asiaan todella perusteellisesti. Päätöksessä myös linjattiin yhteistyön muotoja, jotka ovat edelleen mahdollisia. Esim. Lähiöprojektin rahoittama alueellinen hanke oli hyvin onnistunut ja vastaavia voidaan hyvin jatkaa. Olisi hienoa, jos Helsingissä ymmärrettäisiin taidekasvatuksen merkitys ja opetuksesta pääsisivät nauttimaan kaikki lapset. Se on tässä taloustilanteessa kaukana, mutta Lähiöprojektin tapaista toimintaa voitaisiin tuoda etenkin päiväkoteihin, missä maksullisesta taideharrastuksesta ei päästä nauttimaan yhtä laajalti kuin muualla.

Yhteistyötä taidekentän kanssa voidaan tiivistää myös täydennyskouluttamalla henkilöstöä. Musiikkikasvatus on lain mukaan lastentarhaopettajien vastuulla, vaikka kolmen muskarilaisen äitinä tiedän kyllä, että siihen erikoistunut muskarin pedagogin ammattitaitoa ei voi täysin verrata keskiverto-lastentarhanopettajaan. Mutta ei lastentarhanopettajien ammattitaitoa saa myöskään tölviä – etenkin kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat nimenomaan toivoneet juuri taideaineiden koulutusta ja päätäntävaltaa siitä päiväkotitasolle.

On ihan kiistatonta, että päivähoitopäivän aikana järjestetyssä musiikkiopetuksessa on paljon hyviä puolia lasten oppimisen näkökulmasta.  Päädyimme ehdottamaan, että mm. että muskareita voidaan aloittaa ennen toiminta-ajan päättymistä klo 16 alkaen päiväkodin tiloissa, joilloin perheiden näkökulmasta ei tule roudaamista kotiin ja takaisin. Tästä on myös hyviä kokemuksia päiväkodeista. Tätä opistot eivät pyytäneet  ja ymmärrettävästi ehdotuksemme ei heitä tyydytä.

HS siteerasi tänään myös minua vanhempainyhdistysten rahoittamista muskareista. Lyhyeen juttuun ei ollut mahtunut olennainen viestini. On mielestäni itsestäänselvää, ettei muskareita voi kategorisesti kieltää, jos muut periaatteet (avoimuus, tasavertaisuus, maksuttomuus) toteutuvat, rahankeruu tehdään läpinäkyvästi ja tasa-arvoisesti sekä muskari voidaan sovittaa hyvin päiväkodin arkeen. Tämä vaatii vanhemmilta suurta sitoutumista, mutta jos homma toimii, niin eihän sitä saa estää. Käytännöt pitäisi mielestäni kuitenkin käydä läpi päiväkodin tasolla; lautakunnassa voidaan linjata vain näitä yleisiä periaatteita.

Olen saanut erilaisia viestejä, että vanhempien ja muiden sponsoreiden rahoittamia muskareita ollaan nyt päiväkodeissa lopetettu/lopettamassa. Ne ovat olleet lapsille avoimia ja ilmaisia, ja tulemme käymään lautakunnassa läpi nämä tapaukset.

Moni on kysynyt, miksi muissa kunnissa tämä onnistuu, mutta ei Helsingissä. Meillä on yli 300 päiväkotia ja samoilla pelisäännöillä pitäisi pelata niissä kaikissa. Tämä ei tosiaankaan tarkoita, että niiden täytyy olla täysin samanlaisia ja tasapäistäviä! Erilaisia painotuksia saa ja pitäkin olla  kuten kouluissakin on. Mutta ei kouluissakaan pedagogiset painotukset aseta lapsia erilaisiin asemiin vanhempien maksukyvyn mukaan.

Tässä vielä kesäkuinen päätöksemme