Tänään olisi lautakunnassa tehnyt mieli huutaa moneen kertaan ”mitäs minä sanoin”. En huutanut. Tein hillityn muutosesityksen, joka meni yksimielisesti läpi:

”Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että asiakas- ja potilastietojärjestelmien kilpailutuksessa huomioidaan myös järjestelmän ylläpito ja kehittäminen sekä niiden kustannukset. Lisäksi rajapintojen kuvauksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tiedot saadaan siirtymään järjestelmien rajapintojen yli mahdollisimman joustavasti ja kustannustehokkaasti.”

Päätöksessä lautakunta suositteli kaupunginhallitukselle, että Helsinki lähtee mukaan HUS:n ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteiseen asiakastietojärjestelmän hankintaan. Kyse on massiivisesta kilpailutuksesta, jossa rakennetaan kansainvälisestikin jättimäinen järjestelmä.

Suomalaisia potilas- ja asiakastietojärjestelmiä ovat tuottaneet pitkään lähinnä Tieto ja Logica. Järjestelmien toimivuudesta on monta mielipidettä, mutta hinnasta ei voi kiistellä: lähes monopoliasemassa olleet firmat ovat onnistuneet kuppaamaan kuntia ja kunnolla kunnolla. Ensin on kehitetty tuotteita osin julkisella rahalla, sen jälkeen on myyty tuote,  jonka räätälöinti sekä etenkin ylläpito ja kehitys on tullut kunnille hyvin kalliiksi.

Yhteinen hankinta on hyvä suunta, vaikka vaikea operaatio on tulossa. Jo nyt mm. yhdysvaltaiset ohjelmistotalot esittelevät aktiivisesti omia tuotteitaan ja ns. perinteiset tuottajat yrittävät pysyä apajilla. Hankintaprojektissa on pidettävä pää kylmänä, huomoitava valtakunnalliset vaatimukset, jotka ovat kansallisesta terveysarkistosta (KanTa) laajenemassa myös sosiaalihuollon tietojärjestelmiin.

Hankintalaki usein ohjaa ostamaan isoja möhkäleitä, jotka sisältävät myös ominaisuuksia ja toimintoja, joita käyttäjät eivät tarvitse. Aikaa ja rahaa palaa, mutta lopuksi päädytään riitelemään tilaajan ja toimittajan välillä siitä, mitkä muutokset kuuluvat alkuperäisen tarjouspyynnön piiriin ja mistä laskutetaan erikseen lisätöinä. Ja nämä lisätoiminnot maksavat.

Olen itsekin nähnyt monta tällaista hanketta töissäni – usein huonoin lopputuloksin. Olen kuunnellut alan asiantuntijoita ja kuullut, että ohjelmistokehitystä voidaan tehdä myös paljon ketterämmin, keveämmin ja vastaamaan asiakkaan tarpeita.

Se on vaikeaa. Aion tehdä kaikkeni, että Helsinki ajaa HUS/kunta-kilpailutukseen uudenlaisia toimintatapoja.

Viime elokuussa jätin poikkeuksellisesti eriävän mielipiteen sosiaalilautakunnassa, sillä en voinut hyväksyä yli miljoonan euron IT-investointia sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmiin. Kaikki tiesivät, että sosiaali- ja terveystoimet yhdistyvät. Myös valtakunnallista painetta yhdenmukaisiin järjestelmiin on ollut jo pitkään. Silti elokuussa sosiaalilautakunta päätti lähteä edelleen investoimaan hyvin vanhaan, Helsingille räätälöityyn tietojärjestelmään.

Ehdotin elokuussa seuraavaa:

”Asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että selvitetään vaihtoehtoisia sähköisen asioinnin toteutustapoja ja suunnitellaan se mahdollisen sosiaali- ja terveystoimen yhdistymispäätöksen jälkeen.”

Elokuussa minulle sanottiin, ettemme missään tapauksessa voi jäädä odottamaan sote-yhdistymistä. Se on käynnissä jo nyt ja uudet virastot aloittavat 2013.

Myös HUS-kunnat yhteishankinta oli käynnistetty jo viime kesäkuussa. No, ehkä ei kannata tuijottaa päivämääriä, vaan keskittää energia siihen, että käynnissä olevat (turhat) hankkeet jäädytetään ja rakennetaan uutta kestävälle pohjalle.