Ikääntyneille tämä yli vuosi koronan kanssa on ollut todella raskas. Kaikki ovat vähentäneet tapaamisiaan mutta vakavalle koronataudille alttiit ovat rajoittaneet elämäänsä todella paljon.
Kesäkuun alusta vihdoin pääsemme Helsingissä avaamaan asteittain palvelukeskuksissa iäkkäiden tuettua pienryhmätoimintaa, päivätoimintaryhmiä ja lyhytaikaishoitoa eniten tukea tarvitseville asiakkaille. Kaikille asiakkaille avoimet palvelut, kuten kuntosali ja ravintolat, pysyvät kuitenkin vielä suljettuina.
Tätä palveluiden avaamista on kovasti odotettu. Suuri osa ikääntyneiden tärkeistä palveluista on jouduttu epidemian takia keskeyttämään jo vuosi sitten keväällä. Lyhytaikaishoitoa on ollut erityisen kuormittuneille omaishoitajille. Samoin pienimuotoisesti päivätoimintaryhmiä pystyttiin pitämään toiminnassa lyhyesti viime syksynä, mutta tarpeeseen nähden tätä sisällä järjestettävää ryhmätoimintaa on näillä haurailla riskiryhmillä jouduttu odottamaan toisen rokotuksen kattavuutta ja epidemian laantumista. Nyt vihdoin jo 86% yli 80-vuotiaista on saanut jo toisen rokotuksen, ja voimme hallitusti avata näitä tärkeitä ryhmätoimintoja.
Moni helsinkiläinen eläkeläinen on toivonut palvelukeskusten kuntosalien, harrastusryhmien ja ravintoloiden avaamista. Palvelukeskusten toiminta on ollut monelle eläkepäivien piristys ja palvelukeskuskortti on jopa 15 000 helsinkiläisellä. Itsekin toivon, että mahdollisimman pian pystyisimme avaamaan tämän toiminnan ovet mutta vielä hetken joudumme odottamaan.
Vuosi on ollut raskas työntekijöille – panostuksia tarvitaan
Vuosi on ollut erityisen raskas myös ikäihmisten palveluiden työntekijöille. Hoivakodeissa ja sairaaloissa on jouduttu venymään karanteenien, äkillisten epidemioiden ja muutenkin vaikeutuvan henkilöstövajeen kanssa. Tulevien vuosien aivan kriittinen kysymys on, miten saamme käännettyä hoivatyön henkilöstöpulan. Itse näen, että saamme tämän käännetyksi panostamalla työhyvinvointiin, työn hallinnan lisäämiseen ja myös palkkausta on tarkistettava. Digitaaliset palvelut tuovat myös mahdollisuuksia, vaikka eivät toki toimi kaikille ikääntyneille eikä muistisairaille.
Kotihoitoa, kotona asuvien kuntoutusta ja sosiaalista hyvinvointia on vahvistettava, mutta yhtä lailla hoivakotien määrään ja hoitoon on panostettava. Helsingissä on ollut käytössä tiukempi hoitajamitoitus kuin laki vaatii, hyvä niin. Uusimpana lisäämme hoiva-avustajia seniorikeskuksissa, jotta hoitohenkilökunta voi keskittyä tärkeimpään.
Apulaispormestarina olen pyrkinyt saamaan tärkeitä seniorikeskusten asumisen hankkeita eteenpäin ja niitä onkin rakenteilla eri puolella Helsinkiä. Pian pääsemme huonokuntoisista sairaalakiinteistöistä eroon ja saamme lisää kodinomaisia, viihtyisiä hoivapaikkoja ikääntyville. Erityisesti odotan Koskelaan pitkään suunnitellun muistikylän valmistumista.
Ikääntyneiden tulee lähivuosina entisestään kasvamaan ja ikääntyneiden moninaisuus on otettava huomioon palveluissa. Haluan että Helsingissä jokainen voi elää arvokasta ja omannäköistään elämää myös iän karttuessa.
