Helsingissä asumisen ei pidä olla etuoikeus. Tarvitaan lisää kohtuuhintaista asumista. Helsinki on kaikkien kaupunki ja täältä pitää voida saada koti vaikka ei ole muhkeaa perintöä.

Koska Helsinkiin halutaan tulla töihin, opiskelemaan ja monista muista syitä, on rakennettava riittävästi. Samalla on huolehdittava, että rakentamisesta riittävä osa on kohtuuhintaista asumista: kaupungin ja voittoa tavoittelemattomien säätiöiden vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja, nuorille tarkoitettuja edullisempia asuntoja, ikääntyneiden asumista.

Helsingin väkiluvun ennustetaan kasvavan. Pääkaupungin vetovoima on suuri, ja kaupungin väkiluku kasvaa jatkuvasti, viime vuosina noin 5 000 – 8 000 henkilöä vuodessa hieman vuodesta riippuen. Juuri siksi asuntoja tarvitaan lisää. Hyväpalkkaiset löytävät täältä varmasti jatkossakin asuntoja, mutta koteja tarvitsevat myös se omilleen muuttavalle 18-vuotias, joka elää opintotuella ja keikkatöillä, kuin myös lähihoitaja ja bussikuski, joita ilman Helsinki ei pyörisi.

Tarvitaan erilaisia asumisen muotoja ihmisten erilaisiin asumisen tarpeisiin: kohtuuhintaista vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja sekä lisää yhteisöllistä ja ryhmärakentamista. Hitas-järjestelmä tuli tiensä päähän ja valitettavasti se taipui myös yksityisen kiinteistösijoittamisen välineeksi. Niin uusille kuin vanhoille alueillekin tarvitaan kohtuuhintaista omistusasumista jatkossakin ja on hyvä, että hitas pysyy, kunnes korvaava malli syntyy.

Helsinkiläiset ansaitsevat laadukkaasti rakennettuja koteja

Kaupungilla on yli 50 000 ara-vuokra-asuntoa. Tätä tärkeää asuntokantaa on hoidettava ja peruskorjattava huolella sekä johdonmukaisesti myös rakennettava uutta. Kaupungin vuokra-asumisessa on huolehdittava myös kehitysvammaisten, asunnottomien ja monien muiden ryhmien osalta, joiden asumisen tarpeista eivät markkinat tule koskaan riittävästi huolehtimaan. Tässä kaupungin on kannettava tarkkaa sosiaalista vastuutaan.

Sen että rakennetaan riittävästi, ei pidä tarkoittaa että saa rakentaa mitä vaan. Meidän ei pidä toistaa 1970-luvun virheitä ja rakentaa huonolaatuista asuntokantaa. Koti on usein suomalaisten suurin investointi ja tärkein omaisuus, ja paikka jossa vietetään suurin osa ajasta. Helsinkiläiset ansaitsevat laadukkaasti rakennettuja koteja, joissa arjen sujuvuutta on pohdittu, niin ratikkapysäkin läheisyyttä kuin muunneltavuutta ja toimivia talojen yhteistiloja. Kaupunki voi myös muuttaa laatua: vaatia esimerkiksi rakennusyhtiöiltä laadukasta esteettömyyttä, puurakentamista ja energiatehokkuutta kuten on tehtykin.

 

Kiinnostavia kaupunginosia joka puolelle

Samalla Helsinkiä tulee suunnitella niin, että kaikki kaupunginosat ovat hyviä ja haluttuja paikkoja asua. Joissain paikoissa vetovoimaa luo metrorata, toisissa laajat lähimetsät joihin pääsee hiihtämään, kolmannessa kivijalkaputiikit. 

Kaupungin on huolehdittava, että peruspalvelut ovat laadukkaita ja jokaisessa kaupunginosasta löytyy myös kirjasto ja kulttuuria. Korona-aikana asuinalueiden lähiluonnon arvostus näyttää entisestään lisääntyneen kaupunkilaisten keskuudessa. Helsingissä onkin sitouduttu siihen vihreiden tavoitteeseen, että asuntotuotanto tulee toteuttaa kestävästi, luontoa ja viheralueita säilyttäen.

Ensi valtuustokaudella meidän on huolehdittava, että rakennamme riittävästi asuntoja Helsingin asuntopulan ja asuntojen hintojen nousun hillitsemiseksi, tärkeää lähiluontoa varjellen. Samalla on huolehdittava, että kaikilla tuloilla pystyy asumaan pääkaupungissa.