Keväällä korona aiheutti Suomessa tuhoa. Tilanne ei meillä ollut riittävän ripeän toiminnan vuoksi lähellekään niin paha kuin joissakin osissa maailmaa ja Eurooppaa, mutta tilanne oli meilläkin hankala. Tautitilanteemme onnistumisen taustalla oli rajoitustoimien nopeus ja oikea-aikaisuus. Tehdyillä rajoitustoimilla oli kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia ja niiden paikkaaminen on yksi asioita, joita joudumme käsittelemään riippumatta siitä, kuinka koronaepidemia tänä syksynä ja jatkossa etenee.
Hoitovelalla tarkoitamme niiden terveyspalvelujen muodostamaa vajetta, jotka on jouduttu jättämään väliin koronan vuoksi. Esimerkiksi hammashoidon tarjoaminen oli hyvin vaikeaa keväällä. Suojavarusteista oli puutetta koko maassa ja nyt tilanne on huomattavasti parempi merkittävien hankintoja ja puskurien rakentamisen myötä. Tämän lisäksi kevään epidemian aikaisia hoitoja vaikeutti, että suun terveydenhuollossa yleisiin toimenpiteisiin liittyy aerosolien muodostumista. Sinne tänne sinkoilevat aerosolit ovat vaarallinen asia, kun potilas saattaa kantaa koronaa. Helsinkiinkin on hankittu erilaisia laitteita, joilla näitä tartunnan riskejä vähennetään.
Myös koronatartuntojen ehkäisy ja tartuntaketjujen jäljitys vaati ammattilaisia myös muualta terveysasemiltamme ja sairaaloistamme. Monenlaisia toimenpiteitä ei ole välttämätön tehdä päivälleen, viikolleen tai kuukaudelleen tarkasti silloin kuin normaalioloissa tapahtuu. Osa asioista voi aidosti odottaa jonkun hetken. Kun oli pakko priorisoida, nämä ei-kiireelliset asiat joutuivat odottamaan.
Tämän terveydenhuollon hoitovelan lisäksi meillä on myös sosiaalihuollon palveluvelkaa, jota yhtä lailla on pystyttävä paikkaamaan. Se on aivan yhtä tärkeä asia ja sen vuoksi käsittelen sitä toisessa kirjoituksessa ja keskityn tässä terveydenhuollon hoitovajeeseen.
Kuitenkin on niin, että hoidon tarvetta syntyy tasaisesti melko samaan tapaan kuin tavallisina aikoina: helsinkiläisillä ilmenee samanlaisia kremppoja, vaivoja ja haavereita. Pahimmasta kriisistä selviydyttyä on selvää, että monet ennaltaehkäisevät toimenpiteet kuten llasten hampaiden tai kasvun vuositarkastukset kouluterveydenhuollossa saatava tehtyä ja tähän meitä velvoittaa lakikin. Nyt meillä onkin siis edessämme paitsi keväällä kerääntynyt palvelutarve myös tavanomainen kysynnän kasvu.
Vaikka aika korjaa pienen osan vaivoista ihan itsekseen, on selvää, että nyt syksyn alussa terveydenhuoltomme ammattilaisilla on edessään isompi työmäärä kuin tavanomaisena syksynä. Tavanomaisen tilanteen saavuttamiseksi meidän pitäisi siis pystyä hoitamaan asioita enemmän kuin 100 % tavallisella teholla. Raskaan kevään jälkeen olen kiitollinen, että he pystyivät pitämään kesälomansa mutta joka tapauksessa edessä on iso työsavotta ja vielä koronan epävarmuuden tuoma lisäpaine.
Suomeksi tämä tarkoittaa hankalaa aikaa vielä pitkään, vaikka koronatilanne muuttuisi tavallisemmaksi silmänräpäyksessä. Helsingissä valmistellaan paraikaa ensi vuoden talousarviota. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole rahaa ollut liikaa varmasti koskaan, mutta nyt kaupunkilaisten palvelutarpeet ovat vielä kohonneet. Näissä olosuhteissa joudumme keskittymään keskeisiin perusasioihin, jotta palvelutaso pysyisi sellaisena, johon kaupunkilaiset ovat tottuneet.
Korona on pakottanut innovoimaan uusia tapoja tehdä asioita. Osa näistä uusista tavoista toivottavasti myös jatkuu: etäkäynnit toimivat yllättävän monenlaisissa palveluissa ja ovat monen asiakkaan mielestä joustavampia kuin vastaanotolle lähteminen. Ne ovat myös monesti taloudellisempia tuottaa. Tästä saamme ehkä hiukan apua lisäämään palveluja heille, jotka pystyvät hoitamaan asioita netin kautta tai etäyhteydellä. Se auttaa varaamaan riittävästi resursseja intensiivisempään tukeen ja kasvokkaisiin tapaamisiin heille, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja hoitoa.
Hiukan tehokkaammin palveluita voidaan varmasti tehdä, mutta hoitovelan maksu tekee kovin tiukkaa silti. Aivan uudenlaisten avausten aika ei varmasti ole nyt: perustyö vaatii nyt niin paljon.
Suomen koronatilanne on vieläkin varsin vakaa. Tartuntojen määrä on nousussa, mutta taso on silti käytännössä kaikkia naapurimaitamme selvästi jäljessä. Koska suunta on kuitenkin nouseva, on kuitenkin selvää, ettei meidän on lisättävä tartuntoja estäviä toimiamme tai kestettävä selvästi nykyistä pahempi tautitilanne. Tautitilanne ratkaisee suurelta osin sen, mihin resurssit riittävät sosiaali- ja terveystoimessakin. Silti hoitovelkaakin perustason palveluissa pitää ehdottomasti ehtiä hoitamaan – oli tilanne millainen tahansa. Kaikki muu on inhimillisesti ja myös taloudellisesti kestämätöntä.
