Pienten asuntojen tarve Helsingissä on huutava, mutta yhtä lailla tarvitaan lisää perheasuntoja. Hintataso on noussut aivan liian korkealle. Se johtuu osin rakennusalan keskittymisestä, mitä vastaan kaupungin pitää taistella tarjoamalla uusille toimijoille tontteja, suosimalla ryhmärakentamista ym. Suurelta osin asuntopula johtuu kuitenkin siitä, ettei Helsinkiin ole pystytty kaavoittamaan ja rakentamaan riittävästi. Ihmiset haluavat asua täällä ja kysyntään on vastattava.

Yleiskaava on nyt hyväksytty, mutta valitusten takia se ei ole vielä lainvoimainen. Yleiskaavaa on arvosteltu siitä, että rakentamisen tavoite on ylimitoitettu. Toimistorakentaminen on vedetty mielestäni täysin överiksi, mitoitus ei tule toteutumaan toimistotilojen pienentyessä. Yleiskaava mahdollistaa rakentamisen, mutta mitä todella rakennetaan ja minne, päätetään seuraavissa osayleis- ja asemakaavoissa. Silloin on vedettävä asuntorakentamisen ja tärkeiden viheralueiden raja. Kasvava kaupunki tarvitsee myös viheralueita.

Iso osa yleiskaavan mahdollistamasta rakentamisesta tulee esikaupunkeihin ja lähiöihin. Tarvitaan ymmärrystä alueiden omaleimaisuuden säilyttämisestä ja viihtyisyyden lisäämisestä. Myös asuntokannan monipuolistaminen on olennaista: tarvitaanko siihen omistus- vai vuokrataloja. 

Helsinkiläisten luottamusta kaavoitukseen ja rakentamiseen on lisättävä ja etsittävä siihen aivan uudenlaisia keinoja, esimerkiksi valmisteltava vaihtoehtoisia suunnitelmia päätöksentekoon, eikä yhtä ainoata mahdollisuutta. Asukkaiden osallistumiseen on löydettävä uusia keinoja kuten Siltamäessä on nyt tehty. Jokaiselle on jäätävä kokemus kuulluksi tulosta, vaikka omat toiveet eivät täysin toteutuisikaan – mikä on useimmiten sula mahdottomuus. Nimby-ilmiökin on tosiasia, mutta ei aina: monesti asukkaat ovat pystyneet etsimään omalta alueelta parempia paikkoja rakentamiselle.

Olen asunut elämäni 44 vuodesta yli 30 vuotta Keskuspuiston jollakin laidalla, Haagassa ja Pakilassa. Kaupunki vain yksinkertaisesti näyttää erilaiselta, jos sitä katsoo ratikkareitin varrelta tai Kehä I:n tai III:n kupeesta. Sen vuoksi todella toivon, että seuraavassa valtuustossa on riittävästi esikaupunkeja tuntevia valtuutettuja, joille lähiluonnon säilyttäminen on olennaista. Näin ei valitettavasti ollut tällä kaudella.

Minne pitäisi rakentaa asumista:

• Malmin kenttä: Ainutlaatuiset rakennukset on suojeltava ja uusi rakentaminen mitoitettava rakennusperintöä kunnioittaen, mutta asuntoja voi rakentaa.
• Raide-Jokerin varsi:  rahoituksen saamisen yhteydessä valtiolle luvattu asuntorakentaminen on tehtävä ensisijaisesti valmiille tonttimaalle ja alueille, joilla ei ole suuria luonto- ja virkistysarvoja. Esimerkiksi ainutlaatuista Pirkkolan omakotitaloaluetta tai Pikkukosken keidasta ei pidä tuhota muutaman yksittäisen talon takia. Selvää on, että raideyhteyden varteen esimerkiksi Oulunkylän Käskynhaltijantielle tulee lisää asuntoja.
• Vihdintien kaupunkibulevardin varteen asuntoja: aloitetaan kaupunkibulevardien kokeilu Vihdintiestä, joka on helpoin ja jo rakennettua tienpenkkaa. Testataan kaupunkibulevardien toimivuutta: miten asunnoista saadaan viityisiä, liikenne kulkee ilman pienhiukkasten kasvua (nastarenkaiden kielto auttaisi!)
• Tuusulanväylän bulevardin varteen asuntoja: Tuusulanväylä on seuraavaksi ongelmattomin bulevardisointi, jossa jatketaan ratikkayhteyttä Käpylän aseman ohi. Asuntorakentamista ja bulevardisointia tulisi jatkaa Tuomarinkylään asti kuten Pro Tuomarinkylä on esittänyt. Silloin vältetään aluetta tuhoava rakentaminen Tuomarinkylän pelloilta.

 

Minne rakentamista voidaan harkita:

• Tuomarinkylän pellot: ensisijaisesti siirtäisin rakentamisen Tuusulanväylän ja Vanhan Tuusulantien väliin. Jos tämä ei onnistu, pellon laitaan nykyisen vinttikoiraradan kohdalle voidaan rakentaa, kun koirille etsitään toinen alue. Rakentaminen on mitoitettava niin, ettei ratsastaminen ja kartanomiljöö vaarannu. Lystikukkulaa, alueen ainoa metsää, ei saa hakata, vaan raideyhteys on vedettävä olemassa olevia katuja pitkin.

 

Minne en rakentaisi:

• Helsinki-puisto ja Keskuspuisto: Kaupungin vihreä ydin on suojeltava kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Hämeenlinnanväylän bulevardi on toteutettava viimeisenä ja niin, että väylän laidalle rakennetaan ainoastaan pitkittäisen pikaratikkayhteyden vaatima välttämätön infra säilyttäen metsä mahdollisimman laajana.
• Vartiosaari: ainutlaatuinen luonto ja saari, josta saadaan upea virkistysalue kasvavalle kaupungille, uusi Seurasaari. Kevyen liikenteen sillan ja virkistysalueen palveluja voi rakentaa.