Upea sunnuntain ulkoilusää eilen Keskuspuistossa! Katkaisin vaalikoneisiin vastaamisen ja lähdin miehen kanssa kävelylle Pirkkolan ja Maunulan metsiin harvinaisesti kahdestaan – nykyään näitä yhteisiä hetkiä alkaa tulla yllättävän usein, kun koululaisilla on jo omia menoja.

Haaganpurossa solisi vesi kuvankauniiden jääkuvioiden läpi ja pajunkissat olivat ilmestyneet kuin tyhjästä. Maunulan majalla joimme munkkikahvit ulkona auringonpaisteessa. Maunulan maja on yksi lempipaikoistani Helsingissä, jonne teen retkiä hiihtäen, pyörällä tai kävellen. Vanhan hirsitalon tunnelmaa ei uudemmista ulkoilukahviloista löydy.

Metsän voima on ihmeellinen. Luin viikonloppuna Jaana Savolaisen kolumnia Helsingin Sanomista metsän terveysvaikutuksista. Tutkimustuloksia on jo paljon ja myös työni kautta tiedän, että lastensuojelussa ja vanhustenhuollossa hyödynnetään luonnon rauhoittavaa vaikutusta entistä enemmän.

Samasta aiheesta kuuntelin Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväistä viime vuonna Keskuspuisto-ryhmän tilaisuudessa. Luonnon hyvinvointivaikutusten saamiseksi riittävän isojen ja viihtyisien luontoalueiden on sijaittava lähellä asukkaita. Luonnonvarakeskuksen pääkaupunkiseudulla tekemät tutkimukset ovat osoittaneet, että ulkoilukäynnit vähenevät mitä kauempana ulkoilualueet sijaitsevat.

Tutkittu tieto luonnon terveysvaikutuksista sysää ajattelemaan kaupunkitilaa uudella tavalla. Onkin merkityksellistä, että kaupunkilaisten ympärillä on oikeanlaista luontoa. Puistojen ja metsien hoidon sekä kaupunki- ja liikuntasuunnittelun pitäisi enemmän suunnitella yhteistyössä viihtyisiä ulkoilualueita joka asuinalueelle, erilaisille asukkaille.

Lähimetsistä on huolehdittava joka asuinalueella Helsingissä sekä säilytettävä suuret viheralueet mahdollisimman laajoina. Rakentamiselle on ensisijaisesti etsittävä muita paikkoja, joita Helsingissä yhä löytyy. Kaupungin tiivistyessä tämä on entistä tärkeämpää. Perusteellisia luontokartoituksia tarvitaan kaavoituksen yhteydessä, erilaistan vaihtoehtojen miettimistä ja joskus viheralueiden korvaamista jossain toisessa paikassa. Jos vihreää häviää, se on korvattava – jonnekin lähietäisyydelle.

Joskus yhteensovittaminen metsän ja rakentamisen kanssa on vaikeaa – kuten tulee olemaan tämänpäiväisen ulkoilureittini varrella Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardin ja Keskuspuiston reunalla. Hyvään lopputulokseen päästään vain erittäin huolellisella suunnittelulla. Sen vuoksi Hämeenlinnanväylän tilalle tuleva kaupunkibulevardi on rakennettava vasta viimeisenä, jotta sen vaikutukset Keskuspuistoon osataan arvioida oikein. Keskuspuiston tulee säilyä yhtenäisenä ja mahdollisimman laajana.