Investointi lasten palveluihin kannattaa taloudellisesti ja inhimillisesti – tästä on tutkimustietoa jo niin paljon, että on käsittämätöntä, miten hitaasti rahankäyttö muuttuu. Helsinki teki viime vuonna 470 miljoonaa ylijäämää. Parempi tulos yllätti kaikki. Viikko sitten kaupunginhallituksessa hyväksymämme tilinpäätös vahvisti myös, että olemme saaneet myös velkaantumisen laskuun.

Sen sijaan kaupungin kiinteistöjen peruskorjausvelka on mittava, Vartiokylän, Arabian ja Torpparinmäen koulut ovat olleet otsikoissa viimeisimpinä. Selvitys kaupungin peruskorjausvelasta tulee kaupunginhallitukseen lähiaikoina. Sen johtopäätöksenä pitäisi olla, että lähdemme kunnianhimoisesti vähentämään peruskorjausvelkaa.

Koulut, päiväkodit ja leikkipuistot jäävät sote-uudistuksen jälkeenkin kaupungille. Korjausvelan taittamiseen tarvitaan kunnianhimoinen suunnitelma neljälle vuodelle, ja sitovat mittarit. Nykyisellä 60–80 miljoonan vuosittaisella korjausvauhdilla koulut joutuvat liian kauan odottamaan remonttia. Yhtä tärkeää on päättää vastaava korjausohjelma päiväkodeille ja leikkipuistoille, jotka on rakennettu pääosin 60–70 -luvuilla. Nopeisiin korjauksiin on oltava nykyistä enemmän rahaa.

Pelkkä raha ei ratkaise sisäilmaongelmia. Tarvitaan avointa tiedotusta, systemaattisia käyttäjäkyselyjä ja koulu- ja työterveydenhuollon läheisempää yhteistyötä. Tilakeskuksen ja Palmian roolia tilojen hallitsijana ja huoltajana on arvioitava kriittisesti.

Kahdeksasta valtuustovuodestani olen käyttänyt eniten aikaa varhaiskasvatuksen ja perheiden palveluiden korjaamiseen. Talouden suunnittelua on saatu oikaistua eikä päivähoidon budjetti enää ylity 1 000 lapsen ns. yllätyksillä. Vihreiden neuvottelijana olen puolustanut opetuksen ja varhaiskasvatuksen rahoitusta budjettineuvotteluissa, ja olemme saaneet lisättyä niiden rahoitusta joka vuosi. Ensi valtuustokauden tavoitteistani moni koskee opetusta, varhaiskasvatusta ja iltapäivähoitoa.

Olin työni puolesta puhumassa Naantalin kaupunginvaltuustolle lapsen oikeuksista ja lapsiin investoimisesta. Ajattelin Naantalin valtuustosalissa, että vastaavaa on vaikeaa kuvitella Helsinkiin. Moni  kaupunki on jo systemaattisesti lähtenyt rakentamaan lapsiystävällistä kuntaa: ja näistä Helsingin pitäisi ottaa oppia. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, joka tehtiin toissa valtuustokaudella, oli hyvä harjoitus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta. Tällä kaudella vastaavaa ei tehty, mikä näin jälkikäteen ei ollut oikea päätös.

Helsinkiläiset lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, mihin ovat sattuneet syntymään. Vaikuttavista keinoista lasten eriarvoistumisen vähentämiseksi tiedetään jo paljon, ja niistä on otettava oppia. Esimerkiksi:

1. Vahvistetaan lasten peruspalveluja eli kaikkien lasten tarvitsemia leimaamattomia palveluja varhaiskasvatusta, koulua, iltapäivätoimintaa. Valtuuston tärkein päätös on ohjata riittävästi rahaa ja nähdä ne investointina. Opetuksen ja kasvatuksen laatu ja subjektiinen päivähoito-oikeus olennaisia, samoin riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa: opettajia, hoitajia, avustajia. Resursseja on ohjattava sinne, missä on enemmän haastetta: positiivisen syrjinnän raha on ollut tärkeä keino tasoittaa eroja Helsingin alueiden välillä.
2. Panostetaan koulussa vahvuuksiin ja varhaiseen tukeen: erityisoppilaiden integraatio on tärkeä periaate, mutta se ei saa olla säästökeino, vaan vaatii myös resursseja. Erityislastentarhanopettajien lyhytkin tuki vaikuttaa pitkälle koulupolkuun. Jo alakoulussa on pystyttävä nykyistä paremmin reagoimaan ja tukemaan: läksytsemppausta, kerhotoimintaa ei vain superaktiivisille pärjääjille. Pitäisi miettiä, mistä pärjäämisen tunne rakentuu. Kävin helsinkiläisessä koulussa tutustumassa, miten rakennetaan monikielisyydestä voimavara. Lapset opettavat toisilleen ja opettajille osaamiaan kieliä – joita voi olla yhdellä lapsella vaikka viisi! Pieneltä tuntuva keino voi olla mullistava ja murtaa henkisiä lasikattoja.
3. Lisää nuoriso- ja sosiaalityötä kouluihin: Kiinnostava kokeilu ovat viime vuonna aloittaneet monikieliset ohjaajat, jotka työskentelevät kouluilla perheiden kanssa. Koulun sujumiseen, jatko-opintoihin hakeutumiseen ja opintojen keskeyttämiseen vaikuttavat monet syyt, jotka lähtevät rakentumaan jo varhain lasten elämässä. Veikkaan, että moniammatillisuudesta tulee koko kaupungin toimintatapa eikä vain monikielisyyden takia. Koulun on avauduttava lisää nuoriso- ja sosiaalityölle, jolloin opettajat voivat keskittyä paremmin opettamiseen.
4. Kaikille mahdollisuus harrastamiseen: Kaupungille helpoin tapa edistää lasten yhdenvertaista harrastamista on kulttuurin, liikunnan ja nuorisojärjestöjen toiminnan tukeminen ja tilojen antaminen halvalla tai ilmaiseksi. Kaupungin tiloja pitää avata toiminnalle enemmän.
5. Huomio nuoriin ja nivelvaiheisiin: Helsinki on saanut kaikille nuorille jatko-opintopaikan ja Ohjaamo tekee upeaa työtä, yhden luukun palvelua nuorille. Ammattikoulun ja lukion oppimateriaalimaksut eriarvoistavat koulutusta – osa kunnista tarjoaa lukiokirjat tai on etsinyt muita tapoja helpottaa ammattikoulujen ja lukioiden oppimateriaalimaksuja. Etenkin ammattikoulujen kouluterveyden- ja oppilashuoltoon tarvitaan uusia toimintatapoja.
6. Yhden vanhemman perheet: vaikuttavien keinojen miettiminen yhden vanhemman perheille ja muille, joilla tiedetään olevan riski pienituloisuuteen ja jaksaminen voi olla äärirajoilla.
7. Lasten ja nuorten osallistuminen: Hyvät aikeet valuvat hukkaan, jos lapsia ja nuoria ei oteta mukaan miettimään, mikä toimii, mikä ei ja miksi.