Syysillan kirpeä lenkki Pirkkolan pururadalla. Löysin kesällä pitkän tauon jälkeen taas juoksemisen. Iloa on varjostanut Keskuspuiston kohtalo yleiskaavassa, jota käsittelemme kaupunginhallituksessa parhaillaan. Kaupunginhallituksen on tarkoitus päättää asiasta 17.10 ja valtuuston sen jälkeen lokakuun lopussa.
Yleiskaavan ideana on säilyttää yhtenäisiä laajoja viheralueita mahdollisimman paljon. Uutta rakentamista suunnitellaan sen vuoksi sisääntuloväylien varsille, uusille asuntorakentamisalueille ja kaikkialle, missä voidaan tiivistää. Yleiskaava perustuu joukkoliikenteen lisäämiselle ja uusille raiteille nykyisten sisääntuloväylien tilalle tuleville t raideyhteyksille.
Vaikka tavoitteena on nimenomaan säästää viheralueita ja ohjata kaupungin kasvu muualle, Keskuspuistoa yleiskaava on kiistattomasti nakertamassa. Metsä ja kaupunkibulevardit asettuvat vastakkain, koska Hämeenlinnanväylän bulevardisointi ja kannattavan raitioyhteyden rakentaminen edellyttää suunnitelmien mukaan rakentamista myös puiston puolelle. Keskuspuisto on ainutlaatuinen, 100 vuotta yhtenäisenä säilynyt metsäalue. Luontokartoituksissa on löytynyt harvinaisia ns. punaisen kirjan lajeja enemmän kuin monista kansallispuistoista.
Ennen kaikkea se on metsä keskellä kaupunkia. Pyöräilijöitä, kävelijöitä ja muita kävijöitä on lähes yhtä paljon kuin kaikissa maan kansallispuistoissa yhteensä. 2000-luvun alussa Keskuspuiston rakentamista estettiin kansanliikkeellä Laaksossa. Lääkärinkadun kalliot ovatkin uskomaton kohta urbaania Helsinkiä.
Myös tänä vuonna tuhansien ihmisten ääni Keskuspuiston merkityksestä on kuulunut Keskuspuiston puolesta -ryhmän kautta. Se on tuonut metsät ja puistot pohdinnan keskiöön. Keskuspuisto ei ole tärkeä vain meille sen vieressä asuville, vaan merkittävä osa helsinkiläisistä käyttää tai on kosketuksissa Keskuspuiston kanssa.
Yksi yleiskaavan ongelmallisimmista kohdista saattuu olemaan juuri lenkkipolullani, Pirkkolan urheilupuiston kohdalla. Kaava kaventaisi metsän tässä vain parin sadan metrin levyiseksi. Miten säilyisi metsän tuntu, entä ekologinen käytävä? Kyse on tässä myös oikeasta metsästä eikä mistään melualueen pusikoista.
Pirkkolantien eteläpuolen suunnitelmia esiteltiin viime ja tällä viikolla kaupunkisuunnittelulautakunnalle viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelmassa. Jopa eniten metsää säästävässä vaihtoehdossa rakentaminen ulottuisi näissä ensimmäisissä hahmotelmissa Haaganpuroon asti. Puroa on kunnostettu urakalla ja vihdoin taimen on saatu kutemaan myös täällä. Keväällä kaupunkisuunnittelulautakunta myös edellytti, että Haaganpuron taimenen säilyminen turvataan.
Keskuspuisto on helsinkiläisille vihreän Helsingin symboli. Vihreät ovat talven ja kevään yleiskaavaneuvotteluissa onnistuneet poistamaan 16 hehtaaria rakentamista Keskuspuistosta. Se on minullekin lähes pyhä ja kaiken lisäksi oma lähimetsäni. Kahden korttelin asuntorakentaminen pelasta Helsinkiä asuntopulalta, mutta aiheuttavat kyllä tuhoa metsässä.
Mutta tiedän myös, että osa Hämeenlinnanväylän reuna-alueesta on kiistatta melualuetta, jossa tien siirtäminen tai taitavasti suunniteltu kapea talonauha voi blokata liikenteen melua ja parantaa luontokokemusta. Raidejokerin risteysalueelle on mielestäni perusteltua rakentaa selkeästi rajattuja alueita: poikittaisen raidejokerin ja Hämeenlinnanväylän tilalle tulevan ratikan risteyskohdasta tulee tärkeä piste alueellisesti ja laajemminkin. Missään tapauksessa tämä ei voi tarkoittaa kahden korttelin asuinrakentamista, jossa viheralueen raja siirtyy syvälle metsään. Nämä kaikki vaikutukset luontoon on arvioitava tarkasti kaavan seuraavissa vaiheissa.
Selkeintä olisi poistaa rakentaminen puiston puolelta bulevardin reunasta. Tai siirtää rakentamista Haagan puolelle tai suunnitella vain erittäin kapeaa talonauha bulevardin reunaan. Erilaisia vaihtoehtoja löytyy, kun halutaan. Tämän eteen teen töitä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa.
