Yleiskaavassa on paljon hyvää: tiivistyvä kaupunki ja asunnot, joita Helsinki todella tarvitsee. Kattavaan pitkittäisiin ja poikittaisiin yhteyksiin ja nopeisiin pikaratikkaverkostoon perustuva kaupunki, jossa liikkuminen ei perustu autoihin vaan joukkoliikenteeseen. Uutta rakentamista suunnitellaan sisääntuloväylien varsille, uusille asuntorakentamisalueille ja kaikkialle, missä voidaan tiivistää.

Tiivistystä voisi olla enemmänkin. Hyviä ehdotuksia esimerkiksi pienasuntojen lisäämisestä omakotitonteille onkin tullut ja siihen pitäisi luoda todellisia porkkanoja – tätä ei kaava tietenkään estä.

Yleiskaavassa on myös helsinkiläistä luontoa säästäviä asioita. Metsäverkostosta tehtiin oikeusvaikutteinen mikä turvaa ekologisia yhteyksiä. Kartalle on piirretty suojelualueet, joissa luontoarvojen merkittävä heikentäminen on laitonta. Vaikka tavoitteena on tiivistämällä nimenomaan säästää viheralueita ja ohjata kaupungin kasvu muualle, Keskuspuistoa yleiskaavaehdotus kiistatta kaventaa, kun Hämeenlinnanväylän bulevardi ja metsä asettuvat vierekkäin ja vastakkain.

Olen asunut elämäni 44 vuodesta yli 30 vuotta sen jollakin laidalla. Keskuspuisto on ainutlaatuinen, 100 vuotta yhtenäisenä säilynyt metsäalue. Ennen kaikkea se on metsä keskellä kaupunkia. Pyöräilijöitä ja kävelijöitä, kaikkia käyttäjiä on lähes yhtä paljon kuin kaikissa maan kansallispuistoissa yhteensä.

Myös tänä vuonna tuhansien ihmisten ääni Keskuspuiston merkityksestä on kuulunut. Se ei ole tärkeä vain meille sen vieressä asuville, vaan merkittävä osa helsinkiläisistä käyttää tai on kosketuksissa Keskuspuiston kanssa.

Keskuspuistosta on luotettavia havaintoja yli 70 uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Luontokartoituksissa on löytynyt harvinaisia ns. punaisen kirjan lajeja enemmän kuin monista kansallispuistoista. Tällä viikolla julkaistusta Helsingin ympäristökeskuksen selvityksestä selviää, että Helsingin paras liito-oravametsä on Keskuspuisto, jonka elinpiirien määrä kasvoi kahdessa vuodessa viidestä 25:een. Reviirejä on tasaisesti Laaksosta Haltialaan.

Ei ainoastaan kaikkien uhanalaisten lajien takia, myös sen vuoksi että Pirkkolan ja Maunulan kohdalla Keskuspuisto on jo valmiiksi kapea, bulevardin ja asuntorakentamisen sovittaminen metsän reunaan on vaikeaa.

Pidän Keskuspuiston elinvoimaisuutta todella tärkeänä Helsingille. Mutta on mahdollista sovittaa yhteen Keskuspuisto toisen tärkeän asian, toimivien joukkoliikenneyhteyksien ja tiivistyvän kaupungin kanssa. Raidejokerin ja Hämeenlinnanväylän risteys on tärkeä risteyskohta koko kaupungissa.

Lähialueella asuvana tiedän, että moni pelkää, että tämä on metsän tuhon alku. Mutta keskuspuisto ei ole vain vanhaa metsää, vaan myös väylän vartta ja Metsäläntien liittymäalueita. Mahdollinen rakentaminen voidaan sovittaa rajatuille reuna-alueille, kun ensin tehdään kattavat vaikutusarvioinnit eikä missään tapauksessa niin, että mennään syvälle metsään. Ei siis sinne asti, minne Helsingin suunnistajat tänä vuonna havainnollisesti liputtivat.

Tämän vuoksi oli tärkeää, että kaupunginhallitus otti kantaa Keskuspuistoon ja vaati tarkempia suunnitelmia, miten metsä, bulevardi ja mahdollinen rakentaminen sovitetaan yhteen säilyttäen Keskuspuisto mahdollisimman laajana. Neuvottelutulos ohjaa jatkosuunnittelua – esimerkiksi osayleiskaavalla – juuri niin paljon kun tukea seuraavissa kaavavaiheissa Keskuspuistolle löytyy. Aion edelleen tehdä kaikkeni, että yhtenäisen metsän arvokkuus ymmärretään, kun bulevardia sovitetaan metsän reunaan.

Koska tämä on kaikista vaikein bulevardi toteuttaa, sen pitää olla se viimeinen toteutettava ja vaatii todella huolellista valmistelua. Jos verrataan: kukaan ei ole vastustanut Tuusulanväylän bulevardisointia – itse asiassa Pro Tuomarinkylä on ehdottanut, että bulevardisointia jatketaan Vantaan rajalle saakka.

Yleiskaavaehdotuksen laatimisessa käytetty luontovaikutusten arviointi ei antanut yhtä kattavaa kuvaa liito-oravien elinympäristöstä kuin tällä viikolla julkaistu kaupungin ympäristökeskuksen liito-oravakartoitus. Liito-oravaa suojelee direktiivi, mutta on varmistettava myös muiden uhanalaisten lajien elinympäristöt ja ekologiset käytävät myöhemmässä suunnittelussa ja mahdollisessa rakentamisessa, jos rakentamiseen seuraavissa asemakaavavaiheissa vaikutusarviontien perusteella siihen päädytään. Sen vuoksi esitän pontta:

”Hyväksyessään yleiskaavan valtuusto edellyttää, että jatkosuunnittelussa tehdään kattavat vaikutusarvioinnit Keskuspuiston luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvista vaikutuksista ja selvitetään keinot vähentää erityisen haitallisia luontovaikutuksia. Jatkosuunnittelussa tulee huomioida liito-oravan elinympäristöt ja lajin vaatimat kulkuyhteydet siten, kun ne ilmenevät 2016 julkaistusta Helsingin liito-oravakartoituksesta (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2016) tai sitä myöhemmin tarkentavasta kartoituksesta. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota alueen virkistyskäytön ja maiseman kannalta keskeisen tärkeään metsän tunnun säilyttämiseen.”

Keskuspuiston ekologista käytävää voidaan myös aktiivisilla toimilla parantaa. Sen vuoksi esitän myös pontta:

“Hyväksyessään yleiskaavan kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuuksia kehittää Maunulan uurnalehtoa osana Keskuspuiston ekologista käytävää esimerkiksi lisäämällä lehdon kasvillisuuden monimuotoisuutta, tukemalla sen metsäisyyttä ja poistamalla uurnalehdon aita ainakin etelä- ja pohjoisreunalla, joka mahdollistaisi eläinten liikkumisen lehdon läpi.“