Olin mukana järjestämässä Helsingin Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän keskusteluiltaa ”Mitä jokaisen päättäjän tulisi tietää lastensuojelusta”.
Illan tärkeimmät puheenvuorot tulivat nuorilta kehittäjiltä, lastensuojelun kokemusasiantuntijoilta, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta. Nämä aktiiviset nuoret ovat olleet jo tapaamassa peruspalveluministeriä, Valviraa ja puhuneet Finlandiatalossa 800 lastensuojelun ammattilaiselle, miten työtä tehtäisiin paremmin. Aivan rautaista porukkaa!
Nuorilla oli lista hyviä ja konkreettisia ehdotuksia esimerkiksi
- Sosiaalityöntekijät käymään kouluilla ja kertomaan työstä, ettei se olisi iso peikko.
- Läheisneuvonpito rutiiniksi.
- Apua ongelmiin ajoissa: kouluihin, neuvolaan jne.
- Lisää valvontaa lastensuojelun sijoituksiin, etenkin perhesijoituksiin.
- Lisää vastuuta lastensuojelussa heille, jotka ovat lasten ja nuorten kanssa joka päivä eikä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä sosiaalityöntekijä.
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen Soccan vetämä Nuoret kehittäjät on parivuotinen hanke, jota kuunnellessa mietin, miksi vasta nyt tämä keksittiin. Nuorten puutteeksi huomaamaa infoa lastensuojelulapsille lasten oikeuksista ollaan jo tekemässä. Tätä mallia pitää levittää ja saada myös konkreettisia parannuksia, ettei todellisten asiantuntijoiden rooli jää vain kommentaattoriksi.
Lastensuojelun stigman poistamiseen voi jokainen meistä osallistua. Milloin lastensuojelun neuvolasta tulee yhtä normaali asia kuin terveysneuvolaan meno? Milloin mielen ja henkisen olon vointi on yhtä tärkeää kuin lapsen kasvamat sentit tai nuoren koulusta saamat koenumerot?
