Helsingin kaupunginvaltuusto juhlistaa tänään kaupungin 200-vuotista pääkaupunkiasemaa tärkeällä päätöksellä: Helsingin nuorten työ- ja koulutusmahdollisuuksia parannetaan 10 miljoonan määrärahalla. Rahalla on tarkoitus taata jokaiselle peruskoulunsa päättävälle  koulutus- tai jatkopaikka. Myös ammatillista koulutusta lisätään ja kehitetään uusia koulutus-,  työ- ja oppisopimusmalleja elinkeinoelämän kanssa.

Koulutuspaikkojen lisääminen ei onnistu yksin Helsingin päätöksellä. Koulutuspaikkojen jako on ollut liiaksi aluepolitiikkaa ja liian vähän koulutuspolitiikkaa, joka perustuu työvoiman todellisen tarpeen ennakointiin.

Tämän päivän juhlapäätös asettuu muiden ylevien juhlapäätösten seuraan mm. Finlandia-talon rinnalle. On ilo kannattaa palveluiden parantamista ja hienoa, että Helsinki (kerrankin) näkee nuorten osallisuuden tärkeänä investointina.

Nuorten syrjäytymisen taustalla on monia tekijöitä ja monenlaisia historioita. On hyvä, että syrjäytymisestä puhutaan mutta samalla olen oppinut vihaamaan ylhäältä tulevaa nuorten syrjäytymis-puhetta. Huoli nuorista pitäisi kanavoida keskusteluun, kannustukseen, samalla tasolla elämiseen. Vain siten syntyy kestävää tulosta.

Symbolisten juhlapäätösten lisäksi rahaa on löydyttävä joka vuosi perustyöhön; neuvoloihin, päiväkoteihin, peruskouluun, oppilashuoltoon riittävän ajoissa. Viime päivien uutiset opetusviraston säästöpaineista ovat käsittämättömiä minulle, joka olin mukana ensi vuoden budjettiraamineuvotteluissa. Tuntikehyksestä ei missään tapauksessa saa säästää eikä lisätä ryhmäkokoja  – muuten tällaiset juhlapäätökset ovat täysin turhia.