Vietin viikonlopun Helsingin 2013 budjettiraamineuvotteluissa vihreän ryhmän neuvottelijana. Kuopus ei ollut tyytyväinen äidin poissaoloon ja kieltämättä keväisten iltojen uhraaminen kaupungintalon kokoushuoneelle otti päähän. Mitä menin taas lupaamaan.

Lopputulokseen olen tyytyväinen: raamisopimukseen saatiin tällä kertaa monta isoa, rakenteellista uudistusta.

Päivähoidon budjetointitapa uudistetaan niin, että paremmin huomioidaan päivähoidon toteutuneet lapsimäärät. Tämä on iso muutos, jos se toteutuu niinkuin poliittiset ryhmät eilen sopivat. Joka vuosi päivähoidosta on ”puuttunut” 500-1000 lasta. Jos vuoden viimeisen päivän sijaan tarkasteltaisiin päivähoidossa olevien lasten määrää pari kertaa vuodessa ja peilattaisiin sitä alkuvuodesta uusimpaan väestökasvun ennusteeseen, päästäisiin jo huomattavasti lähemmäksi oikeaa lukua.

Tein tästä vuosi sitten aloitteen. Nyt uuden varhaiskasvastusviraston aloittaessa asia näyttää liikahtavan eteenpäin. Jos näin todella tapahtuu, olen sittenkin saanut jotain isompaa aikaan näinä neljänä valtuustovuonna.

Lisäksi päivähoitoon lisättiin kuusi miljoonaa sekä usutettiin kaupunkisuunnittelua ja Tilakeskusta löytämään sopivia tiloja ja edistämään tyyppipäiväkotien käyttöönottoa.

Sosiaaliviraston yli miljardin budjettiin lisättiin tässä vaiheessa 10 miljoonaa. Tämäkään ei täysin kata palkkojen ja inflaation aiheuttamaa menojen kasvua suhteessa 2012 budjettiin. Sosiaali- ja terveystoimen on yhä etsittävä tehokkaampia toimintatapoja, vähennettävä hallintoa ja panostettava erityisesti ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Vain sitä kautta saadaan kestäviä säästöjä eikä palveluiden huononnuksia, mitkä tulevat kalliiksi.

Terveyskeskusmaksun poistaminen eteni lähes poliittisella yksimielisyydellä – vain kokoomus vikisi. Terveyskeskus valmistelee syksyn aikana päätöksen, jonka jälkeen terveyskeskusmaksuista luovutaan 2013 alusta. Eläkeläiset ja työttömät pääsevät nauttimaan samasta maksuttomuudesta kuin työterveyshuollon piirissä olevat jo nyt hyötyvät.

Maksujen puolustajat pelkäävät turhaa käyttöä. Minä näen tässä mahdollisuuden vähentää terveyspalveluiden eriarvoisuutta, mistä OECD on Suomea lukuisia kertoja huomauttanut. Nyt todella sairaat eivät hae apua, koska kynnys kunnallisiin terveyspalveluihin on liian korkea. Maksujen poisto ei ratkaise kaikkea, vaan tarvitaan myös parannuksia terveysasemien palveluiden saatavuuteen ja laatuun.

Terveyspalveluiden turha käyttö tarkoittaa useimmiten yksinäisyyttä. Sosiaaliset tarpeet ovat myös todellisia tarpeita ja niitä pitäisi osata hoitaa. Ei lääkärin vastaanotolla, vaan ohjaamalla toimintaan, vertaistukeen, avun piiriin.

Lisäksi pienille virastoille (mm. nuorisoasiankeskus, kirjasto, kulttuurikeskus, työväenopisto, museot) lisättiin yhteensä neljä miljoonaa, millä ne pystyvät maksamaan nousevia palkkakuluja eivätkä joudu etsimään palkkarahoja yksin toiminnasta. Yhteensä budjettiraamiin lisättiin 23,5 miljoonaa. HSL:n mahdolliseen lisämäärärahaan ja terveyskeskusmaksujen poistamisen kustannukset (noin kolme miljoonaa) etsitään raamin ulkopuolelta.

Ja riittäähän niitä keväisiä iltojakin vielä onneksi. Aurinkoa!