HS uutisoi tänään erikoistuvien lääkärien valumisesta terveysasemilta vuokrafirmojen palkkalistoille. Henkilökunnan pysymiseen ja viihtymiseen julkisissa palveluissa on löydettävä nopeasti uusia ja kestäviä ratkaisuja. Toivomus ja suositus, että erikoistuvat lääkärit työskentelevät terveysasemilla, ei riitä.

Terveydenhuollon rakentaminen jäi Suomessa pahasti kesken. Sairasvakuutusjärjestelmä rakennettiin 1960-luvulla, terveyskeskus ja työterveyshuolto 1970-luvulla ja nykyiset sairaanhoitopiirit 1980-luvun lopussa. Syntyi kokonaisuuden sijaan epäselvä viidakko, johon kerätään varoja veroista, pakollisista ja yksityisistä sairasvakuutusmaksuista sekä asiakasmaksuista.  Julkisin varoin tuetaan yksityistä, kunnallista ja työterveyshuoltoa.

OECD:n vertailussa Suomen terveydenhuollon ongelmana on epäoikeudenmukaisuus. Työssäkäyvän, keskiluokkaisen suomalaisen terveyspalvelujen saatavuus on kolminkertainen työttömään, pienituloiseen kansalaiseen verrattuna. 1,7 miljoonaa suomalaista on ilmaisen työterveyshuollon piirissä. Julkisten palveluiden maksut ovat korkeammat kuin monissa EU-maissa.

Nykymallissa on monia etuja: se tarjoaa valinnanvapautta maksukykyisille, lisää yksityisten palvelujen tarjontaa ja tarjoaa joustavia palveluita työssäkäyville. Etenkin lääkäreillä on mahdollisuus lisäansioihin yksityisellä puolella.

Järjestelmä tuottaa myös tehottomuutta, siirtää vastuuta maksajalta toiselle ja ylläpitää alueellista ja väestöryhmien välistä eriarvoisuutta. Esimerkiksi vanhusten palveluasuminen säästää kunnan menoja mutta lisää Kelan ja tuloista riippuen myös asiakkaan maksuosuutta.

Vihreät esittävät kokonaisuudistusta pirstaleisen järjestelmän selkeyttämiseen. Viime vuonna 2010 hyväksytyssä sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassa ehdotetaan, että valtion, kuntien ja Kelan rahoitus yhdistetään. Sairausvakuutus siirrettäisiin Kelasta samoin kuin valtionosuudet. Yksityislääkärien Kela-korvaukset poistettaisiin.

Varat kerätään esimerkiksi maakunnan tai miljoonan asukkaan kokoiselle alueelliselle toimijalle, joka on myös vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.

THL:n asiantuntijaryhmä esitti selvityksessään sosiaali- ja terveysministeriölle hyvin samanlaista mallia kuin Vihreät. THL:n mallissa koko maassa olisi 12–15 aluetta. Sairausvakuutuskorvaus yksityisiltä lääkäripalveluilta sekä tutkimukselta ja hoidolta poistettaisiin. Säästyneillä varoilla vahvistettaisiin julkista perusterveydenhuoltoa. Työterveyshuollon sairaanhoidollisten palvelujen korvauksista luovuttaisiin.

Vaalikeskusteluissa palvelut eivät ole nousseet vielä isosti esille, mutta hallitusneuvotteluissa asia on varmasti listalla. Peruspalveluiden kokonaisuudistus on huomattavasti isompi myllerrys kuin tehdyt kuntaliitokset. Vihreässä mallissa on hyvää pohdintaa demokraattisesta ohjauksesta. Kansalaisille on osattava vastata, miten uudistus vaikuttaa kuntien itsehallintoon ja kansalaisten saamiin palveluihin. Tarvitaan perusteluja, jonka takana voidaan seistä vaalien tuiskuissa ja sen jälkeenkin.