Jäin tänään kotiin flunssaisen lapsen kanssa. Yritimme helpottaa vinkuvaa hengitystä pitkällä suihkusessiolla höyrystyneessä kylpyhuoneessa. Yksi tärkeä keskustelu tuli taas käytyä, kun nelivuotias kysyi ”olenko mä valkoinen poika”.
Päiväkodin kavereissa on myös ruskeita, tummia ja mustia lapsia. Moninaisuus on jo helsinkiläisten arkipäivää.
Tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa. Lasten koulussa on ruokaa eri maista ja perjantaina kuulemma luvassa puikoilla syömistä. Pojat olivat käyneet uteliaana kurkkimassa puikkoja. Tämänpäiväinen linssikeitto oli kuulemma pahaa.
Lapset ovat suoria ja vilpittömiä – eikä samasta asenteesta ole aikuisillekaan haittaa.
Ritva Liisa Snellmannin haastattelema Umayya Abu-Hannan laukoi suoria sanoja Suomesta sunnuntain Hesarissa. Abu-Hanna toivotti Suomelle näkemiin ja pakkasi tavaransa Amsterdamiin.
Abu-Hannan mukaan Suomen monikulttuurisuustyö on supistunut puuhasteluksi. Olen samaa mieltä, että liikaa on jämähdetty kouluille sopivaan tapaan tuoda moninaisuutta esille. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan siirtyminen edellyttää lisäksi aika paljon muuta, jos halutaan aktiivista, jämäkämpää integraatiopolitiikkaa.
Suomi siirtyy väistämättä monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Miten, on isompi kysymys. Nykyisessä keskusteluilmapiirissä työkaluista ja tavoista on vaikea puhua. Jotenkin olisi osattava noustava nykyisestä nettipalsta-heittelystä itse asiaan.
Helsinki palkittiin ennakkoluulottomasta työstä moninaisen työyhteisön edistämiseksi. Pidin eniten tunnustuksesta, että ”Helsinginkään toiminta ei ole vielä täydellistä, mutta tunnustus myönnetään askelista oikeaan suuntaan.” Asioita voidaan tehdä hyvin tai huonosti, mutta kyse ei ole sen suuremmasta, myyttisemmästä tai pelottavammasta. Ratkaistavissa olevia yhtälöitä ja työtä, mikä ei koskaan valmistu.
Eikä kaikkea tarvitse ottaa aina niin vakavasti. Ihailin etiopialaisia työkavereitani, jotka olivat samaan aikaan ylpeitä uskonnostaan ja kulttuuriperinnöstään, mutta olivat ”christlingejä” – ortodoksien paastopäivinä muslimeja ja toisin päin. Uskonnot ovatkin eläneet rinnakkain vuosisatoja. Siihen meillä on vielä matkaa.
