Elämä ei lopu yhteen äänestykseen. En ole ollut kovin pettynyt Vantaan valtuuston päätökseen jättää Helsinki-Vantaan selvitys tähän.

Asia nimittäin etenee joka tapauksessa. Hallitusneuvotteluissa tulisi sopia, miten pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämistä jatketaan. Kunnallinen itsehallinto on turhan arvostettu asia. Ymmärrän kyllä, että tähän liittyy paljon tunnetta ja identiteettikysymyksiä. Silti on uskallettava nostaa ongelma pöydälle ja myönnettävä, että kuntakenttään tarvitaan muutoksia – koko maassa.

Valtuusto piti valtuustokauden puolenvälin seminaarin Hyvinkäällä. Kiitin Jussi Pajusen puhetta, jossa hän nosti esille hyvinvointierot, johon on paneuduttava seuraavien vuosien aikana. Pajusessa on välillä yllättäviä piirteitä ollakseen kokoomuslainen ylipormestari.

Hyvinvointierot ovat iso haaste koko Suomelle. Heikompien köyhtyminen ja sairastavuus ovat lisääntyneet, vaikka suurimman osan elinikä on pidentynyt, terveys parantunut ja tulotaso noussut. Terveys- ja hyvinvointierot eivät taitu yksin terveydenhuollon keinoin. Tarvitaan lisää työpaikkoja, oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa, sosiaalisesti kestävää liikennesuunnittelua ja kaavoitusta. Terveyttä kaikkeen politiikkaan, mitä Suomi kovasti myös lobbaa muulle maailmalle hyvänä yhteiskuntapolitiikkaana.

Valtuustolla on kaksi vuotta aikaa petrata. Hyvinvointierot eivät vuodessa tai kahdessa katoa, mutta on aloitettava nyt.