Olen samaa mieltä pääministerin kanssa, että lapsiperheiden keskeiset palvelut ovat Suomessa hajallaan eri hallinnonaloilla. Opetusministeriö vastaa koulusta, sosiaali- ja terveysministeriö neuvoloista, päivähoidosta, vanhempain- ja hoitovapaasta. Työn ja perheen yhteensovittaminen on toisaalta työministerin, toisaalta tasa-arvoasioista vastaavan ministerin kontolla.

Hollannissa perheministeri on ollut vuodesta 2007. Kävin Rotterdamissa sosiaalilautakunnan opintokäynnillä vuosi sitten. Perheministeriöön on yhdistetty neljän ministeriön asiat (opetus ja kulttuuri, oikeus, terveys ja hyvinvointi,  sekä sosiaali- ja työministeriö). Ministeri vain ohjaa näitä neljää toimimaan paremmin yhdessä eli hyvin samankaltainen ajatus, mitä pääministeri Kiviniemi esitti. En ole varma, onko Hollantikin kääntänyt kelkkansa, koska hallituksen nettisivuilla ei perheministeriä enää mainita. Tai sitten hänen asemansa on todella eri kuin ns. oikeiden ministerien.

Ehdotuksessa samoin kuin Hollannin mallissa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: ministerillä ei olisi omaa budjettivastuuta eikä siten riittävää vaikutusvaltaa. Jos tarkoituksena on vain koordinoida paremmin perheitä koskevia päätöksiä, tarvitaanko uusi ministeri? Mielestäni nykyiset hallituksen politiikkaohjelmat kompuroivat samasta syystä.

Sen sijaan kuntatasolla lasten ja perheiden palveluiden kokoaminen yhteen on erittäin kannatettavaa. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä on esittänyt, miten hajallaan olevat lasten palvelut voitaisiin rakentaa toiminnalliseksi perhekeskukseksi, johon voisivat yhdistyä mm. varhaiskasvatus ja lastenneuvola, esikoulu, alkuopetus ja niiden oppilashuolto, varhaiseen tukeen pyrkivä lastensuojelu. Tämän tason muutoksilla olisi todellista vaikutusta lasten ja perheiden asemaan. Helsingissä tähän on mahdollisuus tänä keväänä, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämistä selvitetään. DL on vappuna.