Mieheni on jäänyt hoitamaan kaikkia kolmea lastamme, kun olen palannut töihin. Miehen lyhennettyä työviikkoa ja koti-isyyttä − pisimmillään kahden lapsen kanssa 1,5 vuotta − on ihmetelty ja kiitelty. Tienraivaajaisät ansaitsevatkin erityiskiitoksia.
Nykyinen perhevapaa on tullut tiensä päähän. Isäkuukausi on aivan liian jäykkä, kun se on pidettävä juuri tiettynä ajankohtana, halusi äiti jatkaa hoitovapaalla tai ei. Muissa Pohjoismaissa ovat lapset nauttineet jo pidempään yli vuoden vanhempainvapaista, kun Suomessa vapaa katkeaa yhdeksän kuukauden eroahdistuksen keskellä. Meillä lasketaan yhä yksittäisiä arkipäiviä. Lapsenhoidossa ei ole arkea tai viikonloppua, vaan työtä 24/7.
Mieheni ei näy tilastoissa tienraivaajana, koska vuoronvaihtomme lastenhoidossa tapahtui vasta vanhempainvapaan loputtua. Halusin hoitaa lapsiani ajan, joka tuntui itsestä hyvältä, eikä miehelläkään ollut suurta hinkua olla päävastuussa imeväisestä. Ensimmäisen kohdalla olin poissa töistä reilun vuoden, toisen puolitoista ja kolmannen kanssa melkein 2,5 vuotta.
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla pystyin valitsemaan, milloin palaan työpaikalle. Kolmannen jälkeen työsuhteeni oli haihtunut valtion tuottavuusohjelman myötä eikä minulla ollut työpaikkaa mihin palata – ennen kuin entistä työtäni tarjottiin minulle äitiyslomansijaisuutena.
Onnistunut perhevapaauudistus parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla ja lisää miesten osallistumista lasten hoivaan. Saksan, Ruotsin ja Islannin esimerkit todistavat, että ainoa keino lisätä miesten käyttämiä perhevapaita on korvamerkitä tietyt kuukaudet ainoastaan isälle. Näissä maissa miehet käyttävät yli 20 % vanhempainvapaista, Islannissa jopa 30 %. Suomessa osuus on noin 7 %.
Vihreät ovat liputtaneet 6+6+6 -mallin puolesta. Siinä äidille ja isälle osoitetaan kuuden kuukauden omat jaksot ja loput kuusi olisivat vapaasti jaettavissa. Malli kuulostaa ihanteellisen tasa-arvoiselta ja kannatan sitä, mutta näen sen onnistumisessa myös ongelmia. Yksinkertaiseen matemaattiseen kaavaan 6+6+6 on sisällyttävä riittävästi joustoa, että perheet pystyvät sitä heti käyttämään.
Perheen hoitovastuun uusjako ei ole puhtaita valintoja. Kyse on myös perhedynamiikasta ja molempien vanhempien työmarkkina-asemasta, jotka eivät muutu hetkessä. Lasta ei myöskään saa asettaa eriarvoiseen asemaan sen mukaan, ovatko hänen vanhempansa edistyksellisiä vai eivät – ja vaikka olisivatkin, työtilanteet saattavat olla hyvin erilaiset esikoisen ja kuopuksen syntymän aikoihin.
Tutkimusten mukaan isät eivät käytä oikeuttaan isyys-, vanhempain- ja hoitovapaisiin, jos isän osuuden käyttöaikaa rajataan tiukasti tai käytölle asetetaan erilaisia ehtoja. Ruotsissa vanhempainvapaata voi säästää ja käyttää milloin vaan ennen lapsen kouluikää. Suomen tulevaan malliin pitäisi saada riittävästi joustoa, jossa vanhempainvapaan kuukausia voisi säästää ja käyttää kunnes lapsi on esimerkiksi kaksi- tai kolmevuotias. Välillä isää kaivataan tuttipullojen kanssa vauva-aikaan niin ehdoitta, että unohdetaan lapsen tarvitsevan hoivaa myös vähän myöhemmin taaperona ja leikki-ikäisenä.
Väestöliitto on esittänyt oman vanhempainvapaan joustomallinsa. Siinä lapsen syntymän jälkeen äidille ja isälle osoitetaan molemmille kolme kuukautta ja loput yhdeksästä kuukaudesta on vapaasti jaettavissa, myös osa-aikaisena. Vapaita voi myös säästää ja käyttää, kunnes lapsi on kolmevuotias. Tällaisia joustoja tarvitaan laajemminkin, jos halutaan sosiaalisesti kestävää työelämää.
Kaikissa esitetyissä uusissa malleissa vanhempainvapaa pitenee. Se maksaa. Tähän asti maksajina ovat olleet pääosin naisvaltaisten alojen työnantajat. Ruotsissa vanhempainvakuutusjärjestelmä korvaa vanhempainvapaan ja sairaan lapsen hoitovapaan aiheuttamia kustannuksia työnantajalle erillisestä kassasta. Onko Suomessa yhä helpompaa sälyttää vastuu tasa-arvon edistämisestä yksittäisten vanhempien pohdittavaksi kuin saada työmarkkinaosapuolet sopimaan tasauksesta?
P.S. Hyvää isänpäivää kaikille isille! Ja tasa-arvohuuman keskellä kiitän omaa isääni, joka on maailman paras isä, vaikka ei päässytkään nauttimaan isäkuukausista ja lyhennetyistä työajoista, vaan painoi pitkää päivää töissä. Ja tuli iltaisin kotiin lukemaan iltasadun, vei lapsensä välillä hoitoon sanomalehden toimituksen kiehtovaan maailmaan ja ohjasi perheen farmariautoa ympäri Eurooppaa koko kesäksi puhelinten tavoittamattomiin.