Takana päivähoitoviikko: sosiaalilautakunta pohti ostopalvelupäiväkotien tulevaisuutta ja kävi strategista keskustelua, mihin suuntaan päivähoitoa viedään.

Päivähoidon työntekijäjärjestöt haastoivat keskiviikkoiltana poliitikot miettimään, mikä estää muuttamasta käyttöastetavoitetta (93% ) lähemmäksi muiden kaupunkien keskiarvoa 85 prosenttia. Käyttöaste paukkuu, kun lapset jäävät flunssa-aallon ja isovanhempien vapaapäivien vuoksi pois hoidosta.

Kaupunki syynää lasten päivittäistä läsnäoloa. Tiedot lähetetään sähköisesti, mutta lasten perään soitetaan myös puhelimella. Tähän kuluu päiväkodin johtajien aikaa. Hallinnossakin muutama soittaa ja näpyttää tietokonetta.

Teki mieli huutaa ääneen, että kyllä minä olen näitä tavoitteita lobannut: päivähoitoryhmien pienentämistä ensin omassa ryhmässä, sosiaalilautakunnassa, valtuustossa. Ongelmana on toisaalta lama (huono selitys) ja ymmärtämättömät valtuutetut (vielä huonompi).

Tekee mieli syyttää myös itseäni. Tässä on jo kaksi vuotta aherrettu eikä miljoonavirtojen suunta ole tämän enempää muuttunut. No, viime vuonna budjettineuvottelijana viisi ja tänä vuonna kuusi miljoonaa. Mutta kun se ei riitä.

Kiltin tytön reagointi ei nyt vaan auta. On vaan rummutettava lasten kasvurauhasta ja oltava vähemmän kiltti.  Samat terveiset sinne päiväkotien kahvipöytiin. Oli ilo taas tehdä torstaina kuopuksen vasua. Ja kiitos hyvästä hoidosta.