Juhlin eilen kaupungintalon kristallikruunujen alla 150-vuotiasta kaupunginkirjastoa. Fabianinkadulle perustettu Kansankirjasto on tehnyt pitkän matkan ja kasvanut suureksi laitokseksi, jolla on sivukirjastoja ja valtakunnallisia erityistehtäviä vieraskielisen aineiston kerääjänä. Helsinkiläisten mielestä kirjasto on myös kaupungin parhaiten toimivimpia palveluita, johon ollaan tyytyväisiä.
Kirjastoissa tarjotaan kakkua sunnuntaina 10.10 – ajattelin suunnata omaan lähikirjastooni Maunulaan perheen kanssa juhlimaan.
Illalla kuuntelin palautetta vanhustenhuollosta, mihin ei olla yhtä tyytyväisiä. Olin valtuustoryhmän edustajana Pro kuntapalveluiden budjettiriihessä Kampin palvelukeskuksessa.
Vanhustenhuolto ei ole hyvällä tolalla. Osa ongelmista ratkeaa vain valtakunnantason päätöksillä: vanhustenpalvelulaki tarvitaan, mutta pykälien tueksi vanhustenhuollon rahoitus pitää uudistaa täysin. Tällä hetkellä ongelmana on sama kuin terveydenhuollossa: rahaa tulee monesta rännistä (kunnat, valtionosuudet, Kelan tuet, yksityiset markkinat) ja jokainen rahoittaja pyrkii optimoimaan omaa rahankäyttöään. Tämä monikanavaisuus ei tuota hyvää lopputulosta.
Myös kunnat voivat tehdä paljon. Kotona asuminen on kaunis ja hyvä tavoite, mutta lähes jokaisella tulee hetki, jolloin kotona ei enää pärjää. Silloin täytyy saada lisää apua ja päästä palveluasumiseen. Kotihoidosta palveluasumiseen jonottaa tällä hetkellä 45 vanhusta. Jonot pitäisi saada julkisiksi, jotta helsinkiläiset voivat seurata palveluiden tilannetta. Tanskassa asukkaille annetaan palvelulupaus, että palveluasumisen saa kahden kuukauden kuluessa. Sama käytäntö on päivähoidossa meilläkin ja varmasti toisi rotia vanhustenpalveluiden mitoittamiseen.
Ilmaista tämä ei tule olemaan eikä raha kasva puussa. Sen vuoksi Helsingin isoa organisaatiota on saatava matalammaksi ja sujuvammaksi, että voidaan keskittyä perustehtävään: hyviin palveluihin asukkaille.
Toinen Suomessa huonosti hoidettu asia on omaishoito. Tuki tulisi saada Kelan maksettavaksi, ettei kuntakohtaisia eroja ole. Väliinputoajia ei saa olla. Nyt meillä on tilanteita, jossa huonokuntoista puolisoa ei huolita omaishoitajiksi – mutta hoitavat puolisoaan silti ilman rahallista tai vielä tärkeämpää päivätoiminnan ja lomituksen tukea.
P.S. Hesarin mielipitessä julkaistiin tänään puheenvuoroni yksityistämisestä ja kilpailuttamisesta, jossa mielestäni pitäisi olla käytännönläheinen: julkisen yksityistäminen ei ole itseisarvo. Joskus yksityinen tuottaa halvempaa ja jopa parempaa palvelua. Aina ei.
