Terveisiä maalta, pellon laidasta ja tyhjän navetan vierestä. Viikonloppujen ja lomien maalaiselämässä miehen sukutilalla on ollut opettelemista helsinkiläiselle, jonka perheellä ei ole koskaan ollut mökkiä. Ennakkoluuloja oli varmaan puolin ja toisin. Ensimmäisellä vierailullani minut otettiin sydämellisesti vastaan etenkin kun ilmeni, että en oikeasti ole helsinkiläinen, vaan syntynyt Saksassa. Tosin useamman sukupolven takana on minunkin juureni pelloilla kuten lähes kaikilla suomalaisilla.

Keskuspuiston vieressä kasvaneelle vanhalle partiolaiselle metsä ei ole vieras. Maatalouspolitiikan logiikka joskus on.

Kun ympäristöministeriö julkisti suunnitelmansa jätevesiasetuksesta, ajattelin ensimmäiseksi, että uudistuksen täytyy olla hyvä. Vaikka haja-asutusalueilta tulee suhteellisen pieniä määriä valumia, tulee kumminkin.

Sen jälkeen olen lukenut lukemattomia asetusta kritisoivia artikkeleita. Jo vuosi sitten kesämökkireissulla kaverien luona keskustelimme, että nyt on ministeriöstä lähtenyt täysi kämmi. Vesiensuojeluun perehtynyt ystäväni vakuutti minut laskelmilla ja puheella vihertuhlauksesta  siitä, että oli menty pieleen.

Tällä viikolla samoja vaikuttavuuslaskelmia esiteltiin HS:ssa. Suomen ympäristökeskuksen tutkijan laskelmien mukaan jätevesiasetus siirtää yksityisten ihmisten maksettavaksi uudistuksen, jonka onnistuminen ei tule näkymään vesistöjen -etenkään Itämeren – tilassa käytännössä lainkaan.

Kepulaiset ovat nousseet ympäristöministeriötä ja Lehtomäkeä vastaan. Ympäristöministerin selitykset ja lievennykset vain mutkistavat tilannetta, kun ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan iän perusteella. Asetus on ilmeisen huonosti valmisteltu ja nyt on myöhäistä miettiä perusteita uusiksi, kun monet ovat jo investoineet kalliisiin laitteisiin.

Ehkä helsinkiläistynyt Paula Lehtomäki on halunnut päättäväisyydellä parantaa Keskustan mainetta ympäristöasioissa. Päättäväisyys ja itsepäisyys ovat kuitenkin eri asioita.

Huonosti valmisteltu ja kelvottomasti tiedotettu jätevesiuudistus voi vaarantaa todella tärkeää ympäristönsuojelua. Hyvä tarkoitus ei pyhitä kehnoja keinoja. Asiasta ei saisi tehdä arvovaltakysymystä, vaan etsiä ennakkoluulottomasti tietä umpikujasta. Maaseudulla on vahva neuvontaperinne – miksei sitä hyödynnetä?

Kun maaseutu ja mökkiläiset kohkaavat jätevesiasetuksesta, ei kukaan puhu maaseudun todellisista päästöistä. Itämeri kiittäisi, jos sama energia suunnattaisiin maatalouden päästöjen vähentämiseen – jonka vähentäminen Syken laskelmien mukaan  olisi todella vaikuttavaa. Esimerkiksi lietelanta saastuttaa helposti väärään aikaan levitettynä vesistöjä huomattavasti. Tässäkin voisi miettiä lietelannan käyttöä bioenergian käyttöön.

Jo 90-luvun alussa muistan ympäristötaloustieteen professorin Markku Ollikaisen kansantaloustieteen luennolta, että ympäristövaikututusen laskelmilla joistakin jokivarsien ja saaristojen pelloista on ehkä myös luovuttava, jos päästöt todella halutaan kuriin.  Tästäkin on puhuttava, vaikka aihe on arka maanviljelijöille.