Valtuusto päätti juuri äänin 38–47 hylätä Katajanokalle ehdotetun hotellikaavan.

Katajanokalle ehdotettu hotelli ei ole ainoa vaihtoehto, millä Helsingin rantoja ja keskustaa elävoitetään. On olemassa muita vaihtoehtoja, mikä ei tarkoita kaupungin muumioitumista.

Katajanokka ei ole Pasila eikä Kalasatama. Sinne wau-arkkitehtuuri sopisi upeasti ja lisäisi vetovoimaa. Kauppatorin miljööseen ehdotettu aggressiivinen, kolho lasiristi ei sovi. Eivät kaikki ulkomaisten tähtiarkkitehtien tekeleet ole upeita eikä keskinkertaista ratkaisua pidä hyväksyä. Suunnitelmiin pyydetyissä lausunnoissa Kiasman arkkitehti Steven Holl arvioi, että ehdotettu hotelli voisi toimia monumenttina mutta ei hotellina tai asuinrakennuksena. Hollin kuten muidenkin arkkitehtien lausunnoista on luettavissa, että Helsingille ehdotettu jääkuutio ei edusta huippuarkkitehtien parhainta tuotantoa.

Näin Barcelonan rantabulevardilla Herzog & de Meuronin veistoksellisen Forum -rakennuksen. Sen sininen pinta oli tehty huokoisesta muovin tapaisesta materiaalista. Muutamassa vuodessa pintamateriaali on muuttunut pölyiseksi ja lohkeilevaksi. Komeaa mutta kestämätöntä. Katajanokan hotellin lasipintamateriaalia ei myöskään löydy markkinoilta, vaan sitä kokeiltaisiin täällä ensi kertaa.

Vastustaminen on tulkittu uuden, ulkomaalaisen ja modernin vastustamiseksi. On jopa väitetty, että suomalaiset arkkitehdit vain katkeruuttaan ja konservatiivisuuttaan vastustavat hanketta. Hotellin hylkäämisen ei pidä estää ulkomaisten arkkitehtien käyttämistä tulevaisuudessa muissa hankkeissa. Uudet, rohkeat ideat, jotka huomioivat ympäristön ja ovat kestävää arkkitehtuuria, tulevat ehkä muualta kuin keski-ikäisten huippujen tilaustöistä.  Nykyarkkitehtuuriin profiloituneet Oslo ja Kööpenhamina ovat järjestäneet ranta-aluistaan avoimet kilpailut ja toimivat täysin päinvastoin kuin Helsinki.

Toinen syy, miksi en voi kannattaa kaavaa on prosessi, joka on ollut monella tavalla kyseenalainen. Postimerkkikaavan sijaan on kehitettävä koko aluetta. Kirjava satama – suunnitelma on vasta alussa ja tontti liittyy luontevasti siihen.

Mikä tekisi alueesta omaleimaisen, elävän, paikan jonne sekä alueen asukkailla, muilla helsinkiläisillä ja turisteilla olisi syytä tulla? Paraatipaikka rannassa on toisaalta upea, kaupunkilaisille myös vähän syrjässä.  Kaupunkikuvan aseman vuoksi se ei ole kovin helppo tehtävä.

Aluetta elävöitetään parhaiten siten, että paikallisilla asukkailla on jokin konkreettinen syy nousta ratikasta paria pysäkkiä ennen kotia, helsinkiläisille syy tulla rantaan ja turisteille kiinnostava mutta ei museoitu kaupunginosa.

Uuden rantavyöhykkeen toinen pää vaatii jonkin todella vetovoimaisen elementin, joka innostaisi jatkamaan kävelyä Espalta eteenpäin – Musiikkitalo olisi voinut olla toimiva ratkaisu. Turistit ja ravintoloiden terassit eivät valitettavasti yksin elävöitä hiljaisia kortteleita. Elämään tarvitaan sekakortteleita, joissa yhdistyy julkista, kaupallista, asumista, asukkaiden palveluita. Kahvila, puisto, miksei hotellikin. Päiväkoti? Ensiksi pitäisi kerätä hullutkin ideat yhteen ja yrittää kasata niistä luonnos toiminnalliseksi konseptiksi. Sen jälkeen voi päästää arkkitehdit suunnittelemaan.

Nyt tarvitaan uudenlaista otetta kaupunkisuunniteluun. Tilaamalla yhdeltä toimistolta ei saatu hyvää lopputulosta. Helsinkiläisten vastustamisen tulkitseminen vain taantumuksellisena ja konservatiivista on todella vierasta ja kertoo, ettei kaupunkilaisten todellista potentiaalia ymmärretä.

Hanketta on puolusteltu myös taloudella. Hotellitontin myynti tuo tuloja, mutta on vastoin Helsingin linjaa. Myös tontinvuokralla saadaan tasaisia tuloja.