Tänään aamiaisella perheemme tokaluokkalainen ihmetteli, miksei Palmia –hyvän kouluruuan tekijä– voisi toimia myös päiväkodissa.
Tottakai voisi. Ei ole olemassa hyvää pullantuoksuista päivähoidon keittäjää ja pahaa Palmiaa. En halua mystifioida tätä pullantuoksuun tai kutistaa päätöksen vastustamista pelkoihin tai muutosvastarintaan.
Minä ainakin kävin tämän tänään valtuustossa äänestettävän esityksen selvitykset läpi ja pohdin pitkään päätösvaihtoehtojen rationaliteeetteja. Olin valmis avoimin mielin miettimään myös kaupunginhallituksen esityksen hyväksymistä.
Helsingin kannattaa keskittää palveluja, jos se on toiminnallisesti järkevää, kustannustehokasta ja päätöksen teon tukena on perusteltua tietoa vaikutuksista. Nyt annetussa esityksessä ei minun mielestäni täyty riittävästi mikään näistä ehdoista.
Kouluihin verrattuna päiväkodeissa ruokaillaan paljon: aamiainen, lounas, välipala. Se on ydintoiminto, minkä jokainen taaperoikäistä ruokkinut tietää – ruokaa pitää olla parin tunnin välein nenän edessä. Puhumattakaan vuorovaikutuksesta, yhteisöllisyyden kehittymisestä ja ruokailun merkityksestä.
Jos keittäjät, päiväkotiapulaiset ja siivoojat eivät toimi päiväkodinjohtajan alaisuudessa, muuttaa se työyhteisön perusteita. Sisäisen tilaaja -kytkyn tuominen ei toimi työyhteisössä, joista erityisesti pienet yksiköt toimivat hyvin ja toiminnallisesti tehokkaasti, koska työntekijöiden työnkuvat joustavat. Esityksellä ei saada toivottuja säästöjä ja todellista toiminnallista tehoa. Henkilökunnan vaihtuvuus lisääntyy ja päivähoidon johdon tilausreklamaatiot Palmiaan, kun ei voi enää kävellä viereiseen huoneeseen ja antaa keittäjälle suoraa palautetta.
Voisin ajatella eri tavalla, jos koulujen ja Palmian yhteistyö olisi saumatonta. Näin ei vielä ole. Päiväkotien Palmia-kokeilutkin (yhteensä 3 kpl) ovat olleet käynnissä vasta vuoden alusta. Tästäkään kokeilusta ei ole päätösehdotuksessa arviointitietoa eikä näin lyhyen kokeilun perusteella voisikaan olla. Jos ehdotus olisi perusteellisesti yhdessä sosiaalitoimen ja työntekijöiden kanssa suunniteltu, voisin ehkä kannattaa ehdotusta.
En usko, että koulujen ja päiväkotien henkilökunnan hyppyyttäminen kesken päivän yksiköstä toiseen tuo todellista toiminnan tehoa vaan johtaa työn houkuttelevuuden vähenemiseen. Kuka haluaa tehdä työtä, jossa lapset eivät tunne ja työyhteisö vaihtuu kesken päivän? Vaihtuvuus lisääntyy eikä parasta työvoimaa saada työskentelemään lasten kanssa.
Suunnitelmassa sanotaan, ettei mikään muutu. Jotain jätetään tekemättä, kun suunnitelmassa suurin säästöpotentiaali tulee henkilöstövähennyksistä. Vaikka kuinka nyt tehtäisiin turhaa työtä (mitä en ole nähnyt), tarkoittaa se väistämättä joko puolivalmisteiden lisääntyvää käyttöä, vähemmän apua lastenhoitoon tai siivoukseen. Epäilen, että hygieniasäädösten Suomessa häviäjiä tässä yhtälössä ovat lapset ja työyhteisö. Lattiat kyllä hinkataan ja puolivalmiit perunat toimitetaan kuten tälläkin hetkellä.
Yhteistilaukset ja koulujen keittiöhenkilökunnan hyödyntäminen kesäsijaisina ovat suunnitelman järkeviä asioita. Miksei niitä voitaisi hyödyntää jo nyt? Ei kai Palmiaan siirtyminen ole ainoa tapa kehittää ruokapalvelujen toimintaa?
Itse haluan olla mukana tekemässä ratkaisua, joka ei ainoastaan teoriassa tuo säästöjä vaan myös käytännössä. Ja myös toimii pienissä päiväkodeissa, jotka ovat toiminnallisesti hyvin erilaisia yksiköitä kuin helsinkiläiset suuret koulut tai isot päiväkotiyksiköt. Aion äänestää siis esitystä vastaan.
JOS siirros kuitenkin päätetään tehdä, pitää tehdä malli, jossa turvataan hoitohenkilökunnan saama apu, pienten yksikköjen joustavuus, riittävät mitoitukset henkilöstöpuolelle, paikalla valmistetun ruuan säilyminen, arjessa toimiva malli kaikelle ylimääräiselle (sille pullantuoksulle, retkieväille, juhlille). Tutun ryhmäperhepäiväkodin siirryttyä Palmian keskuskeittiöön lisääntyi myös ruuan poisheittäminen. Siihen loppuivat puuronjämiin leivotut sämpylät ja yksilöllinen tuntuma siihen, mitä lapset todellisuudessa syövät. Nyt 12 salaattiannoksesta heitetään 10 suoraan roskiin. Tehokkuuden ja säästöjen jyrässä tämä on piperrystä, mutta kyllä sekin on tärkeää.
