Olen helsinkiläinen pitkän linjan vihreä vaikuttaja, valtuustoryhmän ensimmäinen varavaltuutettu ja HUS:n hallituksen jäsen (2021-2025). Vuosina 2017-2021 toimin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarina. Asun viisihenkisen perheeni kanssa Pirkkolassa Keskuspuiston kupeessa. Nuorin pojistani on yläasteella ja vanhin kirjoitti jo ylioppilaaksi.

Lähdin politiikkaan reilu vuosikymmen sitten palattuani työtehtävistä YK:lta Etiopiasta. Lapset olivat pieniä ja olimme palanneet yhdestä maailman köyhimmästä maasta yhteen maailman rikkaimmista, mutta silti päivähoitopaikoista oli pulaa ja moni muukin asia vaati mielestäni korjausta.

Pääsin valtuustoon ensimmäisissä vaaleissani 2009 ja uutena valtuutettuna nopeasti keskeisiin tehtäviin. Olen kolmena valtuustokautena toiminut kaupunginhallituksessa, puheenjohtajana varhaiskasvatuslautakunnassa ja jäsenenä sosiaalilautakunnassa. Vuosina 2017-2021 toimin ensimmäistä kertaa kokopäiväisenä poliittisena päätöksentekijänä sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarina.

Apulaispormestarina pääsin muuttamaan Helsingin suuntaa. Kauteni suurimpia saavutuksia olivat kaupungin määrätietoinen työ eriarvoistumista vastaan, perheiden palveluiden parantaminen sekä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden luominen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on viime vuosina tullut koko kaupungin asia ja sote-uudistuksessa olemme pitäneet helsinkiläisten puolia.

Koko maailman yllättänyt koronakriisi on jättänyt kaupunkiin paljon jälkiä. Etäkoulu, ikäihmisten yksinäiset kuukaudet eristyksissä, lisääntynyt pahoinvointi sekä väliin jääneet harrastukset ja lääkärikäynnit eivät ole olleet helppoja kokemuksia kenellekään helsinkiläiselle. Toisaalta niin kaupunkilaiset kuin kaupungin palvelut ovat osoittaneet vuoden aikana valtavaa joustoa ja kykyä sopeutua. Kriisin keskellä olen oppinut, että on oltava valmis jatkuvasti tarkastelemaan uusia tapoja toimia, eikä tärkeiden päätösten kanssa pidä jäädä odottelemaan. Edessä on kuitenkin vielä paljon työtä: koronan jättämien jälkien paikkaaminen on alkavan valtuustokauden tärkeimpiä tehtäviä.

Elämänvaiheita

Synnyin 1972 Bonnissa Saksassa, missä vanhempani asuivat isäni kirjeenvaihtajan työn takia mutta jo alle yksivuotiaana palasimme Helsinkiin. Lapsuuteni vietin Pakilassa kahden veljeni kanssa metsissä rymyten, partiossa ja urheiluharrastuksissa. Partiossa opin rakastamaan pitkiä vaelluksia, talviöitä ulkona laavussa ja kesäiltoja leireillä. Sieltä sain myös innostuksen ympäristönsuojeluun, joka on ollut elämässäni tärkeä perusarvo. Lukion kävin II Norssissa Haagassa. Olen asunut myös Lassilassa, Hakaniemessä ja Kalliossa.

Lapsuuden suunnitelmani oli tulla lääkäriksi tai toimittajaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen laman keskellä 1992. Valmistuin sosiologiasta mutta opiskelin kansantaloustiedettä, talous- ja sosiaalihistoriaa ja muita historiatieteitä, väestötiedettä, kehitysmaatutkimusta muiden muassa. Vaikka 90-luvun lamavuosina lähipiirissäkin moni koki konkursseja ja työn menetyksiä ja laman harmaus heijastuu omiinkin muistikuviini, oli se minulle myös tärkeää aikuistumisen ja oppimisen aikaa. Muutin pois kotoa, opiskelin kaikkea mikä kiinnosti ja kävin iltaisin töissä tarjoilijana kahviloissa ja ravintoloissa. Olin mukana opiskelijajärjestöissä ainejärjestöni Kontaktin puheenjohtajana ja HYY:n edustajistossa sitoutumattomana vihreänä.

Viimeisinä opiskeluvuosinani olin jo töissä ja tein tutkimustyötä opiskelijoiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Siitä olikin luontevaa hypätä tutkimusavustajaksi Helsingin Sanomien tutkivaan ryhmään ja olin jonkin aikaa toimittajana myös kotimaan toimituksessa. Lapsuuden suunnitelmaa oli hyvä kokeilla, mutta huomasin myös haluavani lopulta hieman eri asioita. Siksi hain töihin Stakesin ulkomaanavun yksikköön kehittämään parempaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitysmaissa ja lähialueilla. Olin erilaisissa tehtävissä projektijohtamisesta Suomen edustajaksi kansainvälisiin kokouksiin ja tekemisissä mm. Maailmanpankin, YK:n ja EU:n kanssa. Ennen nykyistä tehtävääni työskentelin Pelastakaa Lasten kansainvälisissä ohjelmissa asiantuntijana ja tein työtä suomalaisten pörssiyritysten kanssa lapsityön kitkemiseksi pois tuotantoketjusta ja lapsen oikeuksien huomioimiseksi päätöksenteossa.

Minulle maailma on ollut aina koti. Meillä ei ollut mökkiä, vaan lapsuuden kesät kiersimme ympäri Eurooppaa autolla ja teltalla. Ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia lähdin kuudesluokkalaisena kolmeksi viikoksi Saksaan partioleirille. Opintoni ja työni ovat kuljettaneet minut asumaan vaihto-oppilaana Pohjois-Kalifornian Modestoon, Erasmus-vaihtoon Berliiniin ja Suomen lähettämänä YK-asiantuntijana Etiopian Addis Abebaan. Työni puolesta olen ollut rakentamassa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä Myanmarissa, Intiassa, Guineassa, Lesothossa sekä Unkarissa ja Romaniassa niiden liittyessä Euroopan unioniin ja monessa muussa maassa. Suomi on ollut minulle aina osa Eurooppaa ja maailmaa, ja Helsinki toivottavasti aina säilyy kansainvälisenä, avoimena ja moniarvoisena kaupunkina. Se on vahvuutemme ja tarvitsemme lisää uusia työntekijöitä ikääntyvään Suomeen.

Mieheni Atso on ohjelmistoalan yrittäjä. Kun syntyperäisenä helsinkiläisenä rakastuin maatilan poikaan, pääsin ensi kertaa traktorin rattiin ja jokakesäisiin heinätöihin. Maaseudulle en kuitenkaan haaveile muuttavani – pikemminkin jossain elämänvaiheessa takaisin Kallioon tai kantakaupunkiin. Heinolan Haapaniemi on joka tapauksessa perheellemme tärkeä paikka kesänviettoon ja harrastusmaanviljelyyn. Se ja oma puutarha Pirkkolassa ovat opettaneet, miten olemme Suomessa myös luonnon armoilla ja miten paljon sattumaa sadon onnistumisiin liittyy. Ja samalla miten palkitsevaa on syödä itse viljeltyä puhdasta ruokaa. Myös kaupunkiin tarvitsemme lisää multaa ja viljelyä päiväkotien pihoille, pörriäisiä ja monimuotoista luontoa niin metsiin kuin puistoihinkin.

Rakastan Helsinkiä ja sen upeaa luontoa – hiihtoretkiä Maunulan majalle ja Paloheinän Haltiapolulla sekä pyöräilyä töihin sähköpyörällä Keskuspuiston läpi. Yli kymmenen vuotta sitten perustamaamme ihanien naisten kirjallisuuspiiriin ehdin iltakokouksilta harvoin, mutta lukuhetki nukkumaan mennessä kirjan kanssa on minulle tärkeä osa päivää. Rentoudun lasteni salibandy- ja futismatseja katsellen, teatterissa ja kokkaillessa ystävien kanssa.